HUMAN NATURE – LUONNON PIKKU OIKKUJA (2001)

Human Nature
Ohjaaja
Michel Gondry
Henkilöt
Patricia Arquette, Rhys Ifans, Tim Robbins
Maa
Ranska/USA
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja
K12
Kesto
97 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm

Tehtyään innovatiivisia musiikkivideoita Björkille, Chemical Brothersille ja The White Stripesille, ranskalainen Michel Gondry aloitti elokuvauransa Kaufmanin pähkähullulla käsikirjoituksella. Elokuva kertoo tutkijasta, joka ryhtyy kouluttamaan viidakossa kasvaneesta miehestä sivistynyttä herrasmiestä. Kaufman injektoi Pygmalion-tarinaan romanttisen komedian ja yhteiskuntasatiirin DNA:ta.

***

Human Nature (2001) on omaperäisen käsikirjoittajansa Charlie Kaufmanin toinen elokuva. Ohjaajana toimi kekseliäs, uraauurtavia musiikkivideoitakin luonut ranskalainen Michel Gondry (Tahraton mieli, The Science of Sleep, Be Kind Rewind). Human Nature on elokuva, joka tuntuu olevan aivan toista lajityyppiä kuin edeltäjänsä, Spike Jonzen ohjaama Being John Malkovichiin (1999). Kun suurin osa Kaufmanin käsikirjoittamista teoksista voidaan luokitella genrejä venyttävään surrealismiin, Human Nature puolestaan edustaa enemmänkin tyyliltään vanhaa screwball-komediaa ja slapstickiä. Gondryn sokerikuorrutteisessa käsittelyssä tästä surullisesta komediasta on tullut keveämpi, toisen ohjaajan otteissa se olisi voinut saada sitä vastoin lopputulosta tummempia sävyjä.

Elokuva on keskittynyt päähenkilökolmikon suhteen ympärille käyttäen kertomuksen rakenteena pitkälti takaumia. Nathan (Tim Robbins) on tiedemies, joka tutkii ihmisten käyttäytymistä hiirien avulla. Hänen kirjoittajavaimollaan Lilalla (Patricia Arquette) on ennen aviomiehen löytämistä diagnosoitu ihokarvan poikkeuksellinen kasvu ja hän on vetäytynyt parikymppisenä elämään metsiin pois sivilisaatiosta. Kokemuksiaan Lila on purkanut menestyskirjansa sivuille. Kolmantena pyöränä tässä eriskummallisessa tarinassa on pariskunnan löytämä, viidakossa koko ikänsä kasvanut Puff (Rhys Ifans), villi-ihminen, joka joutuu yhteiskunnan pariin, Nathanin kokeisiin ja sosiaalisten muodonmuutosten pyörteisiin.

Paljolti, kuten Being John Malkovich, Human Nature käsittelee valikoimaa ihmiskunnan suurimpia kysymyksiä. Mikä tekee meistä ihmisiä? Entä mikä tekee meistä eläimiä? Ja mitä karvapeitteellä on tekemistä? Toisin kuin edeltäjänsä Human Nature ajattelee näitä kysymyksiä suureen ääneen. Kaufmanille tyypillinen surrealismi ja henkilöiden alitajuntaan pohjautuva tarina on korvattu teosta hallitsevalla yhteiskunnan absurdismilla. Tällä kertaa keskiössä ei ole hiljainen marionettitaiteilija tai kärsivä yksilö vaan tiedemies, joka kuuluttaa hypoteesejaan eteenpäin. Näin ollen Human Naturen henkilöt muistuttavat toisten Kaufmanin elokuvien puheliaita luomuksia. Nathan Bronfmanin voikin sanoa olevan tiettyjen Kaufmanin kehittämien hahmojen prototyyppi. Mieleen tulevat niin Adaptation. Minun versioni -elokuvan Donald Kaufman kuin Anomalisan Michael Stonekin.

Vaikkakin henkilöhahmojensa luonteessa ja monipuolisuudessa Kaufman onnistuukin, ei Human Nature ole käsikirjoittajansa töistä tunnetuimmasta päästä. Siitä onkin tullut lahjakkaan tekijänsä uran niin kutsuttu outolintu. Sen vaatimaton menestys lippuluukuilla ja kriitikoiden laimea innostus elokuvaa kohtaan puhuvat puolestaan. Kuitenkin teos edustaa tällaisenaan ja jo omaperäisen juonensa puolesta omaa lukuaan Kaufmanin luomassa persoonallisten töiden maailmassa. Lisäksi se toi Kaufmanin yhteen ohjaaja Michel Gondryn kanssa. Yhteistyön alkaminen oli merkittävää erityisesti siksi, sillä kaksikko loi yhdessä myöhemmin yhden vuosikymmenen avainelokuvista, nimittäin parisuhteen ja muistin tematiikkaa käsittelevän Tahrattoman mielen (2004) pääosissa Jim Carrey ja Kate Winslet.

–  Miko Reyesin (FilmSpeak) ja muiden lähteiden mukaan Joona Hautaniemi 2020