Monikulttuurisessa Los Angelesissa veljeään etsivä Yamamoto ja paikallinen gangsteri Denny muodostavat tiimin, joka alkaa toden teolla uhmata länsirannikon järjestäytynyttä rikollisuutta. Takeshi Kitanon amerikkalaisin elokuva on yhtä tinkimätön kuin edeltäjänsä, mutta sähläämisen ja suvereeniuden vuorottelu saa lännessä kokonaan uusia sävyjä.

***

Takeshi Kitano on japanilaisen gangsteri- tai yakuzaelokuvan kansainvälisesti tunnetuin nimi. Perinteikäs laji kuuluu Japanissa populaarielokuvan aina tarjolla olevaan perusvalikoimaan, mutta sen näkyvyys ja saatavuus Aasian ulkopuolella on ollut niukkaa. Se, että Kitanon yakuza-tarinat pääsivät sujuvasti valtavirran teatterilevitykseen monissa länsimaissa, on historiallisesti ainutlaatuinen asetelma. Ohjaajan teokset eivät luonnollisesti ole tyypillistä genretavaraa: Kitanon elokuvallinen kielioppi kallistuu enemmän omiin havaintoihin ja impulsseihin kuin lajityypin konventioihin.

Kansainvälinen maine alkoi vähitellen näkyä Kitanon elokuvien sisällössä ja rahoituksessa. Vuonna 2000 valmistunut Brother on japanilais-brittiläis-ranskalainen yhteistuotanto, joka kuvaa japanilaisrikollisen seikkailuja Yhdysvalloissa. Vakiintuneeseen tapaan Kitano (alias Beat Takeshi) toimi elokuvan pääosanesittäjänä, ohjaajana ja käsikirjoittajana sekä yhtenä leikkaajana, ja yhteistyö säveltäjä Joe Hisaishin kanssa jatkui. Brotherin ”länsituottajaksi” ryhtyi maineikas brittiläinen Jeremy Thomas, jonka keskeinen saavutus on Bernardo Bertoluccin ohjaama eurooppalais-aasialainen Viimeinen keisari. Takeshi Kitano oli aikaisemmin näytellyt Thomasin tuottamassa Nagisa Oshima -elokuvassa Merry Christmas, Mr. Lawrence.

Brotherin keskushahmo on yakuza-konkari Aniki Yamamoto (Beat Takeshi). Kun Anikin klaani hajoaa kärsittyään tappion gangsterisodassa, hän lähtee Los Angelesiin etsimään veljeään Keniä (Claude Maki). Heti kaupunkiin saavuttuaan hän törmää Dennyyn (Omar Epps), joka osoittautuu huumekauppiaaksi päätyneen Kenin rikostoveriksi. Nujakoinnit johtavat kumppanuuteen, ja Aniki organisoi Dennyn pienen ja sähläävän rikollisjoukkion tehokkaaksi ja kilpailukykyiseksi yksiköksi. Kasvava menestys johtaa yhteenottoon paikallisen mafian kanssa.

”Brother ei ole suuri edistysaskel Takeshin uralla, mutta ei myöskään Hollywood-kompromissi”, amerikkalainen Bill White arvioi (VideoHound’s Dragon: Asian Action & Cult Flicks, Visible Ink Press 2003). ”Hän ei menetä siirtymässä oikukasta eksistentialismia, josta hänet tunnetaan. Ollessaan kasvokkain tuhoutumisen kanssa hänellä on sama Noh-teatteria muistuttava välinpitämättömyyden naamio, joka leimaa hänen aikaisempia elokuviaan. Ohjaajana hänellä on omintakeinen näkemys monikulttuurisesta Los Angelesista. Latinot, mustat ja aasialaiset ovat kiinni vieraissa kulttuureissa yrittäessään tehdä helppoa rahaa. Lämminhenkinen takauma muistuttaa, että Aniki, jolla on samurain itsekuri, on jäänne vakavammalta ja vähemmän kaoottiselta ajalta, jolloin sanoja oli vähemmän ja tekoja enemmän.”

– Lauri Lehtinen 13.8.2024