AURINGON VALTAKUNTA (1987)

Shanghai 1941: japanilaissotilaiden invaasio erottaa hemmotellun yläluokkaisen koulupojan (Christian Bale) vanhemmistaan, minkä jälkeen tämä joutuu varttumaan yksin maailmansodan kurimuksessa. Alkujaan teoksen ohjaajaksi oli kiinnitetty David Lean, jonka eeppistä imua Spielberg toteutuksessaan tavoitteli.

***

Eskapistisen fantasian Indiana Jones ja tuomion temppeli (1984) jälkeen Steven Spielberg (s. 1946) uskaltautui täysin erilaisten, painavampien ja vakavampien aiheiden pariin seuraavilla elokuvillaan. Häivähdys purppuraa (1985) osoittautui taloudelliseksi menestykseksi ja sitä seurannut Auringon valtakunta (1987) puolestaan menestyi heikosti lippuluukuilla ja jakoi kriitikkojen mielipiteet. Kuitenkin vuosikymmeniä myöhemmin Auringon valtakunnan voi nähdä kiintoisana yhdistelmänä Spielbergin molempia puolia: mukana on aiempaa, lapsenomaista showmiestä ja myöhempää, paljon kypsempää ohjaajaa. Sellaisena se on niin elokuvantekijänsä kuin päähenkilönsä kasvutarina.

Spielberg teki elokuvansa vastaukseksi kriitikoille, joiden mukaan hän teki elokuvia ainoastaan viattomista lapsista. Auringon valtakunta on parasta ymmärtää ohjaajan siirtymänä uuteen vaiheeseen urallaan. Jokainen kuva Spielbergin J.G. Ballardin romaaniin pohjautuvassa teoksessa kertoo brittiläisen pojan vaiheista toisen maailmansodan aikaisessa, vuoden 1941 Shanghaissa Japanin valloittaessa Kiinan. Ensin nuoren Christian Balen esittämä Jim, diplomaatin ainoa lapsi joutuu eroon vanhemmistaan ja myöhemmin vangiksi japanilaisten pitämälle internointileirille. Siellä hän tutustuu Basieen (John Malkovich) ja Frankiin (Joe Pantoliano). Leirin ihmisistä tulee korvike menetetylle kodille ja poissa olevalle perheelle. Elokuva etenee päämäärätietoisesti, paljastaen erään lapsen trauman, viattomuuden menetyksen ja vahingoittuneen, kituliaan kasvun. Auringon valtakunta on varsin synkkä ja ankaran vakava Spielbergin työksi.

Vaikka alun perin David Leanin piti ilmeisesti ohjata Auringon valtakunta, Spielberg lopulta peri projektin itselleen ja teki siitä täysin omanlaisensa elokuvan. Spielbergille ja Leanille on ohjaajina ominaista ja yhteistä heidän eeppinen suureellisuuden tajunsa. Kuitenkin Auringon valtakunta on täyttä Spielbergia. Mutta toisin kuin aiemmissa ohjaustöissään, Auringon valtakunta kuvaa vähemmän lapsuuden ihmeiden juhlaa ja on enemmänkin eräänlainen lapsen viattomuuden menetyksen valitusvirsi. Jim on poika, joka ei haluaisi lapsuuden loppuvan. Hän nimittäin joutuisi käymään läpi kauheat asiat, jotka ovat tapahtuneet hänelle samoin kuin lapsuuden, minkä hän on menettänyt.

Auringon valtakunta ei ole niin graafinen kuin Schindlerin listan ja Pelastakaa sotamies Ryanin helvetilliset maailmat, mutta Spielberg ei sokerikuorruta sodan kauhuja. Suuri osa elokuvasta on kerrottu Jimin näkökulmasta. Tärkeää ei ole ainoastaan mitä Jim näkee vaan myös se kuinka hän näkee kaiken näkemänsä. Vaikka Jimin tulkinta kokemastaan vaikuttaa romantisoidulta, ja teos vähemmän rankalta sotaelokuvalta, se vyöryttää katsojalle kuitenkin ravistelevan, huolestuttavan katsauksen tapahtumia.

Jim saattaa edustaa niin kirjailija Ballardia kuin Spielbergia itseään. Sekä Jim että Spielberg voidaan elokuvan ilmestymisen aikoihin nähdä lahjakkaina ja etuoikeutettuina nuorina miehinä yhdistäen lapsuuden naiiviuden ja aikuisuuden älyllisyyden. Molemmat ovat löytäneet itsensä aikuisten isosta pahasta maailmasta ja molemmat ovat selviytyneet vetäytymällä vilkkaaseen mielikuvitukseensa ja luoneet idealisoituja versioita lapsuuden kokemuksistaan. Kuten Jim ei voi elokuvassa koskaan palata takaisin hänen viattomampaan lapsen minäänsä, Spielberg ei voi koskaan palata kevyempien ja viihdyttävämpien töiden kuten Tappajahain ja Kadonneen aarteen metsästäjien pariin. Auringon valtakunta on Spielbergin vakavamielisin elokuva lapsuudesta ja sellaisena avainteos ohjaajan kasvussa ja kehityksessä urallaan.

 – Martyn Bamberin (Slant Magazine) ja Scott Holleranin (scotthooleran.com/Movie Analysis: Empire of the Sun) mukaan Joona Hautaniemi 20.6.2019