LAPUTA – LINNA TAIVAALLA (1986)

Ensimmäinen pitkä Ghibli-tuotanto on Jules Vernen aikakauteen sijoittuva ilmaodysseia. Taivaasta ilmestyy salaperäinen tyttö, ja monenlaisten lentävien koneiden avulla hänet autetaan kotiinsa, kadonneen kulttuurin pilvissä liitävään linnoitukseen.

***

Hayao Miyazakin anime Laputa – linna taivaalla sijoittuu vaihtoehtoiselle 1800-luvulle, jolloin höyry on tärkein voimanlähde, ja pikkuisen kaivoskylän poika tempautuu kaikkien aikojen seikkailuun. Pazu, joka unelmoi voivansa todistaa kuolleen isänsä teoriat oikeiksi, joutuu suuren luokan piratismin ja poliittisen vehkeilyn verkkoon, kun taivaalta putoaa hänen syliinsä Sheeta-niminen tyttö, jolla on salaperäinen heiluri. Pazun ja Sheetan on liidettävä pilvien ylle etsimään viimeisiä jäänteitä muinaisesta sivilisaatiosta, jonka kauhistuttavan voiman turvin on rakennettu linnoja taivaalle. Mutta pystyvätkö he estämään noiden voimien purkautumisen maan päällä?

Vuonna 1984 Miyazaki vieraili Walesissa kaivostyöläisten lakon ollessa kiivaimmillaan ja työnantajien ja valtion noustessa työläisiä vastaan. Margaret Thatcherin hallituksen päämääränä oli kaivosten laajamittainen sulkeminen, tuloksena joukkotyöttömyys. Kun Miyazaki palasi Walesiin kaksi vuotta myöhemmin valmistellessaan Laputaa ammattiyhdistysliike oli murskattu. Laputassa kaivosmiljöö on vankka, yhteisöllinen tausta mukaansatempaavalle fantasiaseikkailulle.

Laputa oli ensimmäinen Studio Ghiblin tuottama elokuva. Tuulen laakson Nausicaä oli saanut huikean menestyksen, ja sen tuottamien voittojen sekä Tokuma Shotenin tarjoaman rahoituksen turvin Isao Takahata ja Hayao Miyazaki perustivat oman yhtiön voidakseen valmistaa animaatioita vapaina ulkopuolisten tahojen sekaantumisesta ja turvatakseen vahvat oikeudet henkilökunnalleen. Ghiblin elokuvat olivat persoonallisia hankkeita, eikä ollut mitään takeita, että yleisö hyväksyisi ne. Markkinointinäkökulmasta Laputassa oli riittävästi myyviä aineksia. Eurooppalainen kaivosyhteisö, anakronistiset lentopelit ja elinympäristömystiikka olivat tosin vaikeammin markkinoitavia tekijöitä.

Kolmannessa ohjaamassaan pitkässä animessa Miyazaki oli jo keinonsa hallitseva mestari. Mielikuvituksellista seikkailutarinaa on mahdotonta kuvitella muuten kuin animaationa. Miyazaki on syvällä alkumyyttien ja legendojen maailmassa tarinassa, joka ammentaa Jonathan Swiftin Gulliverin retkistä (Laputan lentävä saari on lainattu sieltä), Jules Verneltä, Raamatun kertomuksista, Atlantis-tarusta ja intialaisista ja japanilaisista tarustoista. Viimeisessä kuvassa nähdään monia tarustoja yhdistävä Elämän puu, joka linna myös on. Nuori orpotyttö Sheeta pelastuu putoamiselta levitaatiokiven turvin, ja hän selviää myös lasersäteitä ampuvan jättiläisrobotin kohtaamisessa. Häntä ajavat takaa sekä ilmojen merirosvot että hallituksen salainen palvelu. Levitaatiokiven avulla on mahdollista päästä muinaisten voimien salaisuudet kätkevään Laputan lentävään linnaan.

Suomalaiseen dvd-julkaisuun sisältyy Jari Lehtisen essee, jossa hän pitää Laputaa ehdokkaana yhdeksi kaikkien aikojen parhaista animaatioista. Näin siksi, että kyseessä on ehjä ja tiivis seikkailuelokuva, jossa ei ole mitään ylimääräistä. Elokuvan design ja kuvasuunnittelu on ensiluokkaista. Henkilöhahmoista Sheeta on uusi versio ”Miyazaki-tytöstä”, josta oli nyt tullut vakiintunut tyyppi. Joe Hisaishi sävelsi omaperäisen, myös lauluääniä hyödyntävän elokuvamusiikin, joka ammentaa Erich Wolfgang Korngoldin ja Bernard Herrmannin perinteistä.

– Helen McCarthyn (Hayao Miyazaki: Master of Japanese Animation. Berkeley: Stone Bridge Press, 1999, 2002), Colin Odellin ja Michelle Le Blancin (Studio Ghibli: The Films of Hayao Miyazaki and Isao Takahata. Harpenden: Kamera Books, 2009, 2010) ja oman dvd-arvostelun http://blogit.hs.fi/dvdklassikko/2009/08/13/laputa-linna-taivaalla-2-dvd/ mukaan AA 10.5.2012