TIENNÄYTTÄJÄ (1987)

Nuori Áigin palaa tunturista ja näkee, miten Saamenmaahan tunkeutunut julma tšuudien joukko tappaa hänen perheensä. Muut saamelaiset pakenevat Jäämeren rannikolle. Koston sokaisema Áigin tekee oman ratkaisunsa. Tulipalopakkasissa Norjan tuntureilla kuvattu, ikivanhaan suulliseen tarinaan perustuva elokuva selvisi Oscar-finaaliin.

***

Tiennäyttäjän, maailman ensimmäisen saamenkielisen pitkän näytelmäelokuvan, ensimmäisenä kuvauspäivänä Kautokeinossa oli pakkasta 47 astetta. Englantilaiset stunt-miehet, joiden edellinen työmaa oli ollut uusi James Bond -elokuva, olivat kääntyä takaisin lentokentältä. Kameroiden mekanismit jäätyivät. Pakkanen asetti suuria vaatimuksia löytää uusia teknisiä ratkaisuja. Mutta näyttelijöiden jäätyneet parrat, huuruavat hengitykset ja punaiset posket ovatkin sitten aitoja.

Tiennäyttäjä perustuu tarinaan, joka on kulkenut saamelaisten parissa sukupolvelta toiselle lähes tuhannen vuoden ajan. Valloittajakansa tsudien sotajoukko tappaa Aiginin isän, äidin ja pikkusiskon. Aigin pakenee saamelaiskylään, jonka asukkaat puolestaan lähtevät etsimään turvaa rannikon asukkaiden luota, koska pelkäävät tsudien seuraavan Aiginin jälkiä. Aigin jää kylään, sillä hän on päättänyt kostaa tsudeille. Yhteenotossa saavat surmansa Aiginin avuksi tulleet miehet. Saadakseen tsudit lopettamaan noita Rasten kiduttamisen Aigin lupaa näyttää heille tien rannikolle. Hän kuitenkin johtaa tsudit kuolemaan ja näyttää samalla uhraavan omankin henkensä saamelaisten henkiinjäämisen tähden. ”Ylösnoussut” Aigin saa periä Rasten aseman heimonsa parissa.

Tiennäyttäjä merkitsi ohjaajalleen ja käsikirjoittajalleen Nils Gaupille uuden yhteyden löytämistä lapsuudessa kuulemiinsa tarinoihin. Vuonna 1955 syntynyt Gaup on toiminut näyttelijänä ja teatteriohjaajana, Tiennäyttäjä on hänen ensimmäinen elokuvansa. Elokuvan saamelaisia esittävät saamelaiset amatöörinäyttelijät, joista osa oli tosin näytellyt aikaisemmin Kautokenon teatterissa. Tsudien esittäjät ovat sen sijaan ammattinäyttelijöitä. Elokuvassa on niukasti dialogia, enimmäkseen saavat kuvat kuljettaa tarinaa eteenpäin. Mutta tämä vähäinenkin dialogi on ainutlaatuista: toisaalta se on ensimmäinen pitkä näytelmäelokuva, jossa käytetään saamen kieltä, toisaalta puhuvat tsudit siinä varta vasten tätä elokuvaa varten konstruoitua kieltä, jolla on oma kielioppinsa ja sanastonsa.

Tiennäyttäjän tarinassa on kysymys hyvän ja pahan välisestä taistelusta, yksilön ja yhteisön välisistä suhteista sekä ihmisen taipumuksesta unohtaa kuuluvansa osana luonnon suureen kokonaisuuteen. ”Et näe ilmaa, mutta olet erottamattomasti yhteydessä siihen. Näin kaikki on kiinni toisissaan näkymättömin sitein. Et voi repäistä itseäsi irti kokonaisuudesta, mutta voit unohtaa olevasi osa siitä ja muuttua tsudiksi, ihmiseksi, joka on eksynyt ja matkalla itsetuhoon.” (Noita Raste Aiginille)

– EA 20.8.1990