PEKKA PUUPÄÄ (1953)

Kun Ola Fogelbergin sarjakuvafilmatisoinnin päärooleihin nimettiin Esa Pakarinen (Pekka), Masa Niemi (Pätkä) ja Siiri Angerkoski (Justiina), menestys oli niin mahtava, että reseptin pohjalta käynnistyi vuosikymmenen suosituin elokuvasarja. SF-pomo T. J. Särkkä oli haltioissaan, Salminen ei niinkään, ja hän siirtyikin Fennada-Filmin palvelukseen.

***

Kun Suomen Filmiteollisuuden Pekka Puupää sai ensi-iltansa 30.4.1953, kyseessä oli itse asiassa Puupää-hahmon kolmas esiintyminen valkokankaalla. Ensimmäinen oli tapahtunut jo 1920-luvun alkupuolella KK:n lyhytelokuvassa, jonka aiheena oli edistysmielisen osuuskauppaliikkeen juhlajunan matka asemalta toiselle. Asemien juhlatilaisuuksiin tuo huumoria henkilöhahmo, jolla on Pekka Puupään piirteet ja joka juhlajunan lähtiessä asemalta on vähällä jäädä kyydistä.

Ola Fogelberg (1894-1952) oli aloittanut Elannossa mainostaiteilijana vuonna 1918 ja 20-luvun puolivälissä hänet oli nimitetty Elannon ensimmäiseksi mainospäälliköksi. Fogelbergillä oli epäilemättä osuutensa lyhytelokuvan koomisen hahmon ideoinnissa: se edelsi sarjakuvan Pekka Puupäätä, joka aloitti seikkailunsa Kuluttajain lehdessä 30.4.1925.

Vuonna 1927 Fogelberg kävi Yhdysvalloissa ja tutustui trikkifilmitekniikkaan sillä seurauksella, että hän kotiin palattuaan innostui valmistamaan yli viiden minuutin mittaisen piirretyn Pekka Puupää -elokuvan. Elanto tuki yritystä, mutta Fogelberg ei jatkanut elokuvan parissa. Sen sijaan Pekka Puupäästä tuli sarjakuvasankarina kansan suosikki. Menestyksellisin kausi osui toisen maailmansodan jälkeisiin vuosiin, jolloin Puupää-sarjakuvat menivät kaupaksi myös 60-70 000 kappaleen albumipainoksina.

Tällöin Reino Helismaa ehdotti T.J. Särkälle Pekka Puupään sovittamista elokuvaksi. Särkkä tarttui ideaan, otti yhteyttä Fogelbergin leskeen ja osti tältä filmausoikeudet. Suullisen neuvottelun perusteella leski uskoi sopimuksen korvauksineen koskevan vain yhtä Puupää-elokuvaa, mutta kirjallisen sopimuksen mukaan kyseessä olikin kertakaikkinen korvaus, joka kattoi myös tulevat filmatisoinnit.

Ville Salminen oli juuri saanut ensi-iltaansa Lentävän kalakukon, kun hänet kiinnitettiin Pekka Puupään ohjaajaksi. Lavastajana Salminen saattoi käyttää hyväkseen kehittämäänsä ”sipulisysteemiä”: kun lavasteet Lentävässä kalakukossa oli kuorittu kohtaus kohtaukselta sisältä ulospäin, voitiin Pekka Puupäässä aloittaa edellisen elokuvan uloimmaisista lavastekuorista ja edetä sisäänpäin. ”Sipuli” säästi kustannuksia ja Särkkä oli tyytyväinen, vaikka Pekka Puupään menestyksestä ei vielä kuvausvaiheessa oltu lainkaan varmoja. Kun elokuva sitten osoittautui tuottoisaksi, Särkkä oli valmis jatkamaan sarjaa välittömästi. Salminen puolestaan ei ollut yhtä ilahtunut jouduttuaan Puupään tekijäksi: elokuvan valmistuttua hän siirtyikin Fennada-Filmin ohjaajaksi.

– Osmo Jokisen (1983) mukaan