KUN ON TUNTEET (1954)

Erik Blombergin toinen ohjaustyö on yhden päivän kertomukseksi muovattu sovitus kymmenestä Maria Jotunin novellista. Käsikirjoitus on ohjaajan puolison Mirjami Kuosmasen käsialaa.  Tapahtumapaikka on pikkukaupungin puutalokortteli, jonka pihapiirissä seurataan neljäntoista päähenkilön puuhia. Emmi Jurkan kymmenminuuttinen puhelinmonologi on klassikko.

***

Jos Valkoinen peura rakentui paljolti kuvalliselle ajattelulle, sadun tai legendan omaiselle lähestymistavalle, yhden ihmisen sisäiselle draamalle, niin Kun on tunteet kääntyy kohta kohdalta vastakkaiseen suuntaan. Se käyttää kirjallisuuden klassista tekstiä, Maria Jotunin vuoropuhelua sellaisenaan; se on kiinni arjessa ja realistisissa ihmiskohtaloissa; henkilöitä on paljon eikä heistä yksikään keskeisempi kuin kymmenen muuta. Tapahtumat ja henkilöt ankkuroidaan lujasti Jotunin kuvaamaan miljööseen, vuosisadan alun pikkukaupunkiin ja sen yhteiskunnalliseen todellisuuteen.

Kun on tunteet on rakennettu Jotunin kymmenestä novellista, jotka Mirjami Kuosmanen valoi yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Kyseessä ei ole varsinainen episodielokuva eikä myöskään elokuvan muotoinen vastine novellikokoelmalle, vaan yhtenäinen kokonaisuus, jossa 14 novelleista valittua ihmiskohtaloa liittyy toisiinsa kuin ketjussa ja muodostaa eräänlaisen pienoiskuvan Jotunin yhteisen miljöön sitomina ja tihennetyn ajan, yhden päivän puitteissa. Max Ophulsin Schnitzler-elokuva La Ronde / Intohimojen karuselli (1950) lienee lähin ulkomainen vastine tälle epätavalliselle hahmotukselle.

Rakennelma on taidonnäyte sinänsä, samoin kuin se ratkaisu, että elokuva hyvin pitkälle rakentuu puheelle. Linja on uskalias, mutta se toimii, koska Jotunin tekstiä parempaa vuoropuhelua ei suomalaisessa elokuvassa ole koskaan kuultu ja koska näyttelijät ovat todella löytäneet sävelen ja antavat parastaan. Erityisen muistettava ja syystä kuuluisa on Emmi Jurkan yhteen otokseen taltioitu puhelinmonologi. Mirjami Kuosmanen kirjoitti: ”Jotunin ihmiset paljastavat itsensä sanoin, ei teoin, heistä ei voi kertoa, he itse kertovat, tulevat lähelle, irtautuvat ympäristöstä, kuin suuriin lähikuviin. Jotunin maailma on suuria puhuvia ja toisten puhetta kuuntelevia lähikuvakasvoja.”

Elokuvan punaisena lankana erottuu talonmies Joosuan ja piika Viian nuori rakkaus, johon sysäyksittäin, kuin musikaalisena sarjana kasvaa muunnelmia rakkauden ikuisesta aiheesta: petetty rakkaus, harhakuvaton rakkaus, luvaton rakkaus, aviorakkaus ja avioliiton ulkopuolinen rakkaus, kaupankäynti rakkaudella. Taustalla tuntuvat julmat lainalaisuudet, Jotunin kitkerä näkemys rakkaudesta yhteiskunnallisten epäoikeudenmukaisuuksien heijastajana ja etenkin tunteelleen antautuvan naisen asemasta altavastaajana, rakkauden hinnan maksajana. Kauan ennen nykyisen naisasialiikkeen ääntä ja vimmaa Jotuni antoi naisilleen ihmisen paperit, paitsi sijaiskärsijän osan myös rohkeuden nousta sen yläpuolelle, paitsi oikeuden rakkauteen ja itsenäisyyteen, myös oikeuden erehtymiseen.

Kun on tunteet välittää Jotunin pikkukaupunkilaismaailman ja sen erottamattomasti tragikoomiset ihmiskohtalot tavalla joka on enemmän kuin pelkkää kirjallisuuden ulkokohtaista kuvitusta tai kirjailijan näkemysten kunnioittavaa taltiointia. Runollisella, miltei unenomaisella tavalla Blombergin ja Kuosmasen elokuva panee liikkeelle mielikuvia, jotka yltävät sanojen ja kuvien pintaa paljon kauemmaksi, inhimilliseen ja yhteiskunnalliseen sielunmaisemaan.

– Sakari Toiviainen