SUURET TOIVEET (1946)

Great Expectations/Lysande förhoppningar
Ohjaaja
David Lean
Henkilöt
John Mills, Valerie Hobson, Bernard Miles
Maa
Iso-Britannia
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Kesto
118 min
Teemat
Kopiotieto
35 mm
Lisätieto
pohjautuu Charles Dickensin romaaniin
Ikäraja

Nuori orpopoika Pip saa kuulla, että salaperäinen hyväntekijä haluaa varmistaa hänelle hyvän tulevaisuuden ja auttaa rahallisesti. Pip kasvaa aikuiseksi ja kohtaa jälleen ensirakkautensa tietämättä vieläkään hyväntekijänsä henkilöllisyyttä. Leanin mestarillinen elokuvatulkinta romaaniklassikosta on kenties paras koskaan tehty elokuvaversio Charles Dickensin tuotannosta.

***

“Mitä olisin tahtonut, kuka voi sen sanoa? Kuinka minä voisin sen sanoa, kun en ole koskaan sitä tiennyt?” – Pip, Suuria odotuksia (Great Expectations, 1861, suom. Alpo Kupiainen, 1934)

David Leanin ura käynnistyi neljän elokuvan yhteistyöllä näytelmäkirjailija Noël Cowardin kanssa: Meri on kohtalomme (In Which We Serve, 1942), Onnelliset vuodet (This Happy Breed, 1944), Vaimoni kummittelee (Blithe Spirit, 1945) ja Lyhyt onni (Brief Encounter, 1945). Viimeisintä pidetään Leanin mestariteoksena, jonka jälkeen hän pyrki irtautumaan Cowardin vaikutuksesta. Lean kuitenkin päätyi jatkamaan kirjallisuussovitusten tekemistä, ja ohjaajan seuraavat kaksi elokuvaa perustuvat Charles Dickensin klassikkoromaaneihin: Suuret toiveet (Great Expectations, 1946) ja Oliver Twist (1948). Kaikkien tuntemaan kirjailijaan tarttuminen voi vaikuttaa turvalliselta askeleelta; etenkin kun Dickensin kuuluisat tarinat oli kuvattu jo aikaisemmin (Great Expectations, 1934; Oliver Twist, 1933 ja 1922). Leanin Dickens-elokuvat eivät kuitenkaan ole laskelmoituja rutiinisuorituksia, vaan ne kytkeytyvät olennaisesti Leanin Coward-kaudenkin epämääräisen kaipuun tematiikkaan.

Dickensin tarinassa orpopoika Pip elää äkäisen isosiskonsa ja tämän kiltin Joe-miehen luona. Vanhempiensa haudalla vieraillessaan Pip törmää vankikarkuriin. Pelottava karkuri vaatii poikaa hakemaan ruokaa ja viilan kahleiden hajottamista varten. Pelästynyt Pip tekee työtä käskettyä, mutta lopulta vanki jää kiinni. Tapauksesta on kulunut vuosi, kun seudulla asuva erakoitunut vanha neiti Havisham pyytää Pipin leikkimään hänen ottotyttärensä Estellan kanssa. Vaikka Estella käyttäytyy ilkeästi, Pip ihastuu Estellaan ja jatkaa säännöllisiä vierailujaan Havishamin luona. Lopulta Pip kasvaa riittävän vanhaksi, ryhtyy siskonsa seppämiehen oppipojaksi ja lakkaa vierailemasta Havishamin kartanossa. Myöhemmin Pip saa yllättäen rahaa anonyymiksi jäävältä hyväntekijältä, jotta hänestä voisi tulla ”suurten odotusten” herrasmies. Loistava tulevaisuus välähtää Pipin silmien edessä, mutta lopulta todellisuus alkaa valjeta.

Lean oli nähnyt Alec Guinnesin kirjoittaman sovituksen Dickensin romaanista näyttämöllä vuonna 1939. Guinness näytteli lavalla Herbert Pocketin roolin ja toisti sen myös Leanin elokuvassa; samoin teki Martita Hunt Havishamin roolissa. Suuret toiveet ei kuitenkaan ole sovitus Guinnessin näytelmästä vaan Dickensin romaanista. Vaikka alkutekstiin on tehty pieniä muutoksia, elokuvaa pidetään usein kaikkien aikojen Dickens-sovituksena. Ulkokohtaista uskollisuutta tärkeämpää onkin Dickensin tekstin hengen tavoittaminen. Dickensin kasvukertomuksen kieli, henkilöt ja maailmankatsomus saavat uuden elämän valkokankaalla. Etenkin elokuvan avauskohtaus on niittänyt mainetta taitavasta sovitustyöstä. Siinä täyteläinen mise-en-scène antaa muodon Dickensin rikkaalle kuvailulle ja leikkausrytmi tunnustelee välimerkkien ja kappalejaon rakenteita. Cowardista Dickensiin siirtyvä Lean paljastaa elokuvallisuutensa juuri kielen visuaalisena tulkitsijana.

Suuret toiveet otettiin hyvin vastaan ensi-iltansa aikoihin Lontoossa vuonna 1946, ja sen maine on kasvanut ajan saatossa. Dickensin viktoriaanisen Englannin luokkayhteiskuntaan sijoittuva tarina asettuu toisen maailmansodan jälkeisessä Isossa-Britanniassa uuteen historialliseen kontekstiin, jossa työväenpuolue oli saanut murskavoiton vaaleissa. Tässä kontekstissa elokuvaa onkin katsottu myös poliittisesti. Siinä Leanin elokuvasta tulee, elokuvatutkija Michael A. Andereggin sanoin, ”keskiluokkainen vertauskuva kaikille heille, jotka saattavat hautoa omia ’suuria odotuksiaan’”.

Lähteitä: Kevin Brownlow: David Lean: A Biography (1996, Macmillan); Michael A. Anderegg: David Lean (1984, Twayne Publishers)

– Ilpo Hirvonen 9.6.2023