OLIVER TWIST (1948)

Rakastettu tarina pienestä Oliverista, joka joutuu vaikeuksiin orpokodissa pyydettyään lisää ruokaa ja päätyy kadulle. Upeasti lavastettu ja näytelty Dickens-sovitus tekee oikeutta lähdemateriaalille typistyksistä huolimatta. Leanin nerokkuus näkyy hänen kuvakerronnassaan ja kyvyssään tuoda Dickensin tarinoiden synkemmät puolet valkokankaalle.

***

Ohjattuaan Charles Dickensin myöhäiskauden suurteoksen Suuria odotuksia (Great Expectations, 1861) brittiohjaaja David Lean filmasi seuraavaksi Dickensin varhaiskauden klassikon Oliver Twist (1838). Uraansa vasta aloittelevan Dickensin toisella romaanilla on heikkoutensa, jotka tarjosivat Leanille tilaisuuden esitellä taitojaan hienojen kirjallisuussovitusten tekijänä. Vaikka romaani oli filmattu aiemmin jo toistamiseen (1922 ja 1933), juuri Leanin Oliver Twist (1948) on vaikuttanut romaanin myöhempiin filmatisointeihin. Esimerkiksi Carol Reedin ohjaaman Oliver! (1968) -musikaalielokuvan on katsottu perustuvan pikemminkin Leanin elokuvaan kuin Dickensin romaaniin.

Tarinassa orpopoika Oliver joutuu jättämään köyhäintalon yhdeksänvuotiaana pyydettyään lisäannosta kauravelliä. Oliver päätyy hautausurakoitsijan oppipojaksi, mutta riita toisen pojan kanssa ajaa hänet kadulle. Oliver pakenee Lontooseen, jossa hän tutustuu ”Repolaisen” (”the Artful Dodger”) nimellä esiintyvään nuoreen taskuvarkaaseen. Uusi tuttavuus vie Oliverin lapsivarkaita johtavan Faginin luokse. Ryöstöyrityksen yhteydessä hyväsydäminen mies, herra Brownlow, ottaa Oliverin siipiensä suojaan, mutta Faginin rosvojoukko ei hellitä otettaan Oliverista.

Leanin aikaisempi Dickens-elokuva Suuret toiveet (Great Expectations, 1946) sovittaa Dickensin tekstiä hyvin uskollisesti, mutta Leanin Oliver Twist tekee alkuperäisteokseen jo suurempia muutoksia. Elokuvatutkija Michael A. Andereggin analyysin perusteella miltei puolet Dickensin romaanin luvuista on poistettu. Dickensin romaanin yhtenä ongelmana onkin pidetty sitä, miten Oliver ajautuu pois toiminnan keskiöstä romaanin loppupuolella. Elokuva ratkaisee ongelman virtaviivaistamalla rakennetta. Sivukäänteitä on poistettu ja Oliver tuodaan tapahtumien keskiöön.

Kenties onnistunein muutos romaaniin on kuitenkin elokuvan lisäämä prologimainen alkukohtaus, jossa Oliverin äiti kuolee synnytyksessä. Anderegg näkee goottilaista tunnelmaa tihkuvassa kohtauksessa niinkin laajaa elokuvallisten vaikutusten kirjoa kuin saksalaista ekspressionismia, neuvostoliittolaista montaasielokuvaa ja D.W. Griffithiä. Oli miten oli, lähes sanattomasta kohtauksesta huokuu Leanin intohimo etsiä uutta elokuvallista ilmaisuvoimaa. Luomisvimma ei kuitenkaan peitä alleen alkuperäistarinaa, vaan Lean tavoittaa jälleen Dickensin romaanin hengen. Toisaalta visiolleen omistautunut ohjaaja saattoi myös juuttua yhteiskunnallisesti sokeaan putkinäköön.

Kun elokuva julkaistiin vuonna 1948, se herätti paheksuntaa juutalaisen Fagin-hahmon stereotyyppisen kuvauksen vuoksi. Berliinissä mellakoitiin, ja elokuva julkaistiin Yhdysvalloissa kohun takia vasta vuonna 1951 (silloinkin leikattuna versiona). Kohu ei tullut yllätyksenä. Production Code Administration -komitea oli kehottanut kirjeitse elokuvan tuotantoa poistamaan Faginin hahmon kuvauksesta mahdollisesti loukkaavia piirteitä. Elokuvan maskeeraaja Stuart Freeborn tiedusteli kirjeen vuoksi Leanilta, pitäisikö hänen muuttaa Faginin maskeerausta. Lean kieltäytyi tekemästä muutoksia. Jälkikäteen Lean onkin puolustautunut antisemitismisyytöksiltä väittämällä vain seuranneensa Dickensin kuvausta ja George Cruikshankin romaania varten piirtämää kuvitusta. Päätöstä on pidetty vähintään harkitsemattomana. Samankaltaista juutalaiskuvastoa hyödyntäneen natsipropagandan levittämisestä oli tuolloin kulunut vasta muutamia vuosia. Erityisen nolon kohusta teki se, että natsielokuvia ohjanneen Veit Harlanin puolustus vetosi Leanin elokuvaan oikeudenkäynnissä, jossa Harlania syytettiin rikoksista ihmisyyttä vastaan. Vaikka Leanin Oliver Twist kuuluu täysin eri kategoriaan kuin Harlanin Vallanhimo (Jud Süß, 1941), assosiaatio oli kiusallinen. Historiallinen etäisyys suonee kuitenkin mahdollisuuksia nähdä myös elokuvan ansiokkaampia piirteitä.

Lähteitä: Michael A. Anderegg: David Lean (1984, Twayne); Emily Oliver: “’Fagin in Berlin provokes a riot’: David Lean’s Oliver Twist and perceptions of Jews in occupied Germany” (Visual Histories of Occupation: A Transcultural Dialogue, toim. J.E. Taylor, 2021, Bloomsbury Academic)

– Ilpo Hirvonen 16.6.2023