MINORITY REPORT (2002)

Hieman ennen kuin some-maailma lanseerasi uudelleen orwellilaisen konseptin ”ajatusrikollisista”, maalasi Minority Report villin dystopian ihmisiä pahojen aikeiden perusteella pidättävästä telepaattisesta poliisiyksiköstä. Vauhdikas antitotalitaristinen kannanotto on jäänyt Spielbergin toistaiseksi viimeiseksi mestariteokseksi.

***

Steven Spielbergin Minority Report on A.I. – Tekoälyn onnistunut, voittoisa seuraaja. Elokuva toimii sekä älyn että tunteiden tasolla, ollen samanaikaisesti niin trilleri kuin inhimillinen kertomus, ideoiden kokonaisuus ja rikosmysteeri. Se on tekijänsä vangitsevimpia ja viihdyttävimpiä saavutuksia. Ohjaajana Spielberg on huippuvireessä työskennellessään Tom Cruisen kanssa, joka välittää kompleksisia tunteita vaikka tulkitseekin toimintasankarin osaa.

Tapahtumat sijoittuvat Philip K. Dickin novelliin pohjautuvassa luovaa energiaa tihkuvassa scifi-trillerissä tulevaisuuteen, vuoden 2054 Washington D.C.:hin. Kaupungissa ei ole tapahtunut murhaa kuuteen vuoteen. Syynä on Pre-Crime -teknologia eli rikoksenesto, joka tunnistaa murhaajat ennen rikoksia kolmen vedessä kelluvan näkijän avulla. Yksikön päällikkö John Anderton (Cruise) saa odottamatta syytteen tulevaisuuden murhasta. John on itse menettänyt poikansa kuusi vuotta sitten ja ahdistunut rikoksesta. Yllättäen hän saa tietää murhaavansa muukalaisen 36 tunnin sisällä. Hänen on selvitettävä, kuka hänet on lavastanut, läpikäytävä traaginen menneisyytensä ja yritettävä tajuta, miksi hän tappaisi tuntemattoman. Minority Reportissa kohtaamme myös hänen pomonsa (Max von Sydow), etääntyneen ex-vaimonsa (Kathryn Morris) ja tutkijan (Lois Smith), joka kehitti teknologian. Lisäksi Johnin jäljillä on tapahtumaketjun edetessä kilpaileva FBI-agentti Danny Witwer (Colin Farrell).

Tom Cruiselle tärkeä vertauskohde on edellinen elokuva Vanilla Sky, jossa hän näytteli myös miestä teknologisen painajaisen verkossa, jossa identiteetti ja kohtalo ovat hämmennyksen tilassa. Minority Reportissa, toisin kuin Vanilla Skyssa, Cruisen roolisuoritus on hänen hallituimpiaan näyttelijänä. Tuska ja hysteria ovat vahvasti läsnä taustalla hänen henkilöhahmossaan.

Elokuvassa on useita kohtauksia ja lavasteita, jollaisia harva elokuvantekijä kykenee toteuttamaan. Cruisen esittämän Johnin ja hänen oman eliittipoliisijoukkonsa välillä käydään kaupungin kaduilla ja autotehtaassa vauhdikas takaa-ajo. Myöhemmässä vaiheessa elokuvaa John tunnistamattomana murtautuu rikokseneston päämajaan ja ottaa mukaansa näkijä Agathan (Samantha Morton), joka on avain hänen pelastumiseensa.

Johnin täytyy käydä läpi kauhistuttava kokemus. Yksilöt tunnetaan silmistään verkkokalvojen ollessa yhtä huomiota herättäviä kuin sormenjäljet. Niinpä Johnin täytyy poistattaa oikeat silmänsä ja mennä mustan pörssin kirurgille (Peter Stormare), joka muistuttaa suorastaan Frankensteinin hirviötä. Operaatio on selkeä viittaus Kellopeliappelsiiniin ja on velkaa jokseenkin myös Georges Franjulle (Silmät ilman kasvoja). Vähemmän ilmiselvä on viittaus, joka sisältyy Samantha Mortonin esittämän näkijän vedessä kelluviin kasvoihin. Hän tuo mieleen tähtilapsen Kubrickin 2001: Avaruusseikkailussa.

Nämä visuaaliset kosketukset luovat tunnelmaa yhdessä vaikuttavien valtatienäkymien kanssa, jotka muistuttavat unenomaisesta liikennekohtauksesta Tarkovskin Solariksessa. Huolimatta muutamasta eurooppalaisesta vaikutteesta, muu elokuvassa on puhdasta postmodernia americanaa. Vakuuttavasta kuvauksesta on vastannut Janusz Kaminski, joka on luonut hillityistä metallisista sinisen ja harmaan sävyistä tunnistettavan tyylin. Lavastajana teosta on ollut elävöittämässä Alex McDowell. Kirjallisuuden maailmasta elokuvaan on temaattisesti rinnastettavissa Jorge Luis Borgesin novelli The Lottery in Babylon. Osuvasti Minority Reportin voi tulkita loistavana allegoriana korkean tason teknologian poliisivaltiosta, joka kiusaa roistojaan ja lakia pakoilevia kansalaisiaan väärintekemisen itseään täydentävillä ennusteilla, eräänlaisella uudenlaisella ajatusrikollisuudella – aikomusrikollisuudella, kenties.

– Kirk Honeycuttin (Hollywood Reporter), Peter Bradshawn (The Guardian), Roger Ebertin (Chicago Sun-Times) ja Mick LaSallen (SFGate) mukaan Joona Hautaniemi 17.7.2019