Norjalaisen nordic noir -klassikon amerikkalaisversiossa poliisietsivä saa käskyn selvittää pienessä alaskalaisessa kaupungissa tapahtunutta murhaa. Hän yrittää ratkaista murhaa kumppaninsa kanssa, mutta päätyykin outoon psykologiseen peliin tutkimuksen pääepäilyn ja oman moraalinsa kanssa. Keskiyön aurinko ja yötön yö ajavat etsivän hulluuden kielekkeelle ja hänen otteensa todellisuudesta alkaa lipsua.

***

Auringonvalo on varsin miellyttävää, erityisesti pohjoisilla alueilla esiintyvä yöttömän yön paiste. Norjalaiset tiesivät kuitenkin jo 1997 sen aiheuttavan tottumattomilla unettomuutta ja siitä johtuvaa fyysistä ja henkistä kärsimystä. Kyseisenä vuonna ilmestynyt Erik Skjoldbjærgin ohjaama Insomnia herätti niin paljon huomiota, että siitä tehtiin tähtinäyttelijöillä ryyditetty uusversio Yhdysvalloissa vain viittä vuotta myöhemmin.

Psykologisen trillerin ohjasi Memento-elokuvallaan hittielokuvataivaalle kiintotähdeksi noussut Christopher Nolan taitavasti norjalaisversion ideointia ja jopa kuvastoa uusintaen. Al Pacino, Robin Williams ja Hilary Swank olivat toki hieman vetävämpiä nimiä kuin norjalaiset kollegansa, jotka kyllä hekin pystyivät varsin koviin suorituksiin alkuperäisfilmissä. Norjalaispääosaa esittäneen Stellan Skardsgårdin eksistentialistinen hahmo saa Pacinon tulkinnassa kouriintuntuvuutta ja kosolti amerikkalaisetsivältä odotettavaa kovaa fyysisyyttä.

Amerikkalaisversiossa tapahtumat on siirretty Alaskaan, Nightmuten pikkukylään. Nuoren tytön kuolemaa selvittämään lähetetään kaksi kokenutta poliisietsivää Los Angelesista. Poliisin sisäisen tutkinnan synnyttämien korruptiosyytöksien keskeltä yöttömään yöhön saapunut etsivä Dormer (Al Pacino) ampuu ansasta pakenevaa murhaajaa kiinniottaessa partnerinsa, jota hän epäilee omaksi ilmiantajakseen. Etsivä pyrkii peittämään sumuisen illan tapahtumat parhaansa mukaan, mutta paikallinen poliisi ymmärtää sekin rikostutkinnan päälle tarpeeksi epäilläkseen jotakin outoa. Salaileva Dormer kärsii pahoin jatkuvasta auringonvalosta eikä saa nukuttua hotellihuoneessaan, mikä heikentää hänen jo valmiiksi häiriintynyttä vireystilaansa. Dormer on silminnähden uupunut, sillä jatkuvassa valossa ei voi piiloutua edes henkisesti, kuitenkin kova kuin kivi mutta samalla moraalisesti ahdingossa. Pacinon taitavasti kaiken toivonsa menettäneen miehen henkisfyysinen olotila luo elokuvaan aidosti ahdistavan ilmapiirin, jota trillerin ystävä ei voi olla myötäkärsimyksensä keskellä ihastelematta. Sille vastapainoa luo Robin Williamsin esittämä kirjallisen siloinen hahmo – elokuvan lopulla pari esittää yhdessä varsin tehokkaan jännitysnäytelmän jota edes sinänsä tarpeeton fyysinen takaa-ajo tukkilautan keskellä ei voi täysin sumentaa.

Insomniaa on sanottu amerikkalaisten remake-elokuvien keskuudessa harvinaiseksi tapaukseksi: se tuo erityisesti näyttelijäsuorituksiensa kautta jotain lisää alkuperäiseen tarinaa selkeyttävästä hollywoodisoinnista huolimatta.

– Jari Sedergren 3.4.2012