SMOKKIMIES (2002)

The Tuxedo
Ohjaaja
Kevin Donovan
Henkilöt
Jackie Chan, Jennifer Love Hewitt, Jason Isaacs, Debi Mazar, Peter Stormare
Maa
Yhdysvallat
Tekstitys
ei tekstitystä
Kesto
98 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Ikäraja

Rush Hour avasi viimein Chanille Hollywoodin kultaportit – ansaittu saavutus, vaikka suuri osa hänen faneistaan haluaisi unohtaa kaiken mitä sen jälkeen tapahtui. Smokkimies erottuu muun jenkkikuran joukosta edukseen ja ehdottaa ratkaisua Jackien perusmysteeriin: tekeekö ihmepuku kung fu -liikkeet tämän ensi näkemältä taistelutaidottoman oloisen, sympaattisen tohelon puolesta?

***

Toimintaelokuvien perinteiden mukaisesti ensimmäisen kohtauksen on oltava omilla jaloillaan seisova alkusysäys, jolla ei ole mitään tekemistä muun juonen kanssa. James Bond hyppää laskuvarjolla vuorenrinteeltä, Clint Eastwood riisuu rosvon aseista, ja niin edelleen. Jackie Chanin Smokkimies alkaa kuvalla, jossa kauris virtsaa vuoristopuroon. Eläimellä, pissalla ja virralla ei ole mitään yhteyttä muuhun tarinaan.

Tarinassa on kyllä kyse vedestä. (…) Elokuvan konnalla Banningilla (Ritchie Coster) on nerokas suunnitelma maailman vesien muuttamiseksi kaavan, viruksen, salaisen ainesosan tai jonkin muun sellaisen avulla ihmiskehoa kuivattavaksi entiteetiksi. Juonensa toteuttamiseen hän käyttää vesimittareita, noita hyönteisiä jotka kulkevat järvien päällä pintajännitystä hyväksikäyttäen. Salaisessa laboratoriossaan hänellä on oma tuomiopäivän aseensa, kammottava vesimittarikuningatar.

Onko vesimittareilla todella kuningattaria, kuten mehiläisillä ja muurahaisilla? Käännyin kysymyksessä auktoriteetin puoleen. Illinoisin yliopiston hyönteistutkija ja Ötökkäkauhuelokuvajuhlien (Insect Fear Film Festival) perustaja tri May Berenbaum kirjoittaa minulle seuraavaa: ”Vesimittarit ovat nivelkärsäisiä (hyönteisiä, joiden suuosa on kehittynyt pitkäksi pistäväksi kärsäksi), jotka liikkuvat veden päällä syöden pinnalle tipahtaneita hyönteisiä. Vesimittareita on noin viisisataa eri lajia ympäri maapalloa, eikä minun tietojeni mukaan yksikään niistä ole kehittänyt aitososiaalisia yhdyskuntia (eli monimutkaisia, jälkeläisistään kollektiivisesti huolta pitäviä yhteisörakenteita). En ole koskaan kuullut edes minkäänlaisesta äidillisestä huolenpidosta kyseisen heimon sisällä. Lyhyesti ja ytimekkäästi, vastaus kysymykseesi on myötätuntoinen ’ei’. Mutta en malta odottaa kuvailemasi elokuvan näkemistä! Kuulostaa ehdottomalta valinnalta ensi vuoden Insect Fear Film Festivalille!” (…)

Palatkaamme Smokkimiehen tarinaan. Jackie Chan näyttelee taksikuskia nimeltä Jimmy Tong, joka palkataan Clark Devlin -nimisen multimiljonäärin ja salaisen agentin autonkuljettajaksi. Devlinillä on kahden miljoonan dollarin arvoinen smokki, joka muuttaa hänet taistelukoneeksi, tanssijaksi tai kung fu -taituriksi aina tarpeen mukaan. Kun Devlin loukkaantuu rullalautapommin räjähtäessä, Jackie pukee smokin ylleen ja lyöttäytyy yhteen Jennifer Love Hewittin näyttelemän vakoojattaren kanssa. Hewitt huomaa, että hänen partnerillaan on omituinen korostus ”Clark Devlin” -nimiseksi mieheksi, mutta käy yhtä kaikki tämän rinnalla taisteluun Banningia vastaan.

Elokuva ylittää hölmöydellään kaiken käsityskykymme, ja vaikka kaikki hölmöys poistettaisiinkin, se olisi yhä käsittämätön. Kokonaisuudella on hetkensä – kuten kohtaus, jossa smokki lyö kanveesiin James Brownin, ja sankarimme täytyy hypätä lavalle paikkaamaan ”soulin kummisetää”. Jackie on hyvin hauska esittäessään James Brownina, vaikkei aivan yhtä hauska kuin James Brown itse.

Jackie Chanin persoonassa on jotain hyvin mukaansatempaavaa. Jopa huonoissa elokuvissa pidän hänestä, koska hän ei koskaan tarjoile pelkkää ilmaa. Tällä kertaa hän ottaa rennommin stunttien saralla, joten lopputekstien aikana näemme lähinnä pieleenmenneitä otoksia joissa näyttelijät purskahtavat nauramaan kesken vuorosanojensa – emme noita huimaavia näkyjä, joissa tähtemme hyppää ohi sillan, putoaa rakennustelineiltä, jne. Sitäpaitsi monet otokset ovat tietokoneitse paranneltuja, mikä on tietynlaista huijausta kun kyseessä on kuitenkin Jackie Chan -elokuva. Onneksi erikoistehosteita ei paheksuta ainakaan Insect Fear Film Festivaleilla.

– Roger Ebert (Chicago Sun-Times 27.9.2002)