MAA JOTA EI OLE (1977)

Kun elokuvatuotanto 1970-luvulla Suomessa oli alamaissa, televisioteatteri tarjosi mahdollisuuksia kirjoittajille. Ruotsinkielinen Landet som icke är edustaa pyrkimystä kohti elokuvallisempaa ja taiteellisesti kunnianhimoista kerrontaa. Eija-Elina Bergholmin käsikirjoitus valottaa hienovireisesti runoilija Edith Södergranin elämää.

***

Tuija-Maija Niskanen ohjasi Yleisradion TV-teatterille vuonna 1977 epookkidraaman suomalaisen runouden uudistajan Edith Södergranin (1896-1923) elämästä Karjalankannaksen Raivolassa (nyk. Rosshino). Käsikirjoittaja Eija-Elina Bergholm perusti työnsä Södergranin kirjeisiin ja aikalaismuistelmiin. Työlle ehti antaa tukensa ja hyväksyntänsä myös Södergranin sielunkumppani, kriitikko ja kirjailija Hagar Olsson (1893-1978), joka antoi tekijöille käytettäväksi omia muistiinpanojaan. Olsson oli kirjoittanut esipuheen 1942, kun Uuno Kailaan kääntämä kokoelma Runoja ilmestyi suomeksi.

Maa jota ei ole, kuten suomenkielinen nimi kuuluu, etenee rauhallisesti realismin hengessä. Aihe nuoren runoilijan traagisista vaikeuksista terveytensä ja yksinäisyytensä vuoksi on herkkä ja niin on myös toteutus: kuvaaja Matti Hartzell on onnistunut varsin hyvin tv-teatterin ajalleen tyypillisen näyttelemisen elokuvallistamisessa, vaikka ei huimiin kameratemppuihin ryhdykään. Musiikin tehnyt Pekka Jalkanen liikkuu myös ajan taiteellisille elokuvalle tyypillisissä melodisissa tunnelmissa niin, että kokonaisuus on erityisesti varsinkin pääosan esittäjän Pirkko Nurmen näyttelijätyön huomioimisen jälkeen ”herkkävaistoinen ja hienostunut”, kuten elokuvaa televisioesitykseen esitellyt Harto Hänninen sitä luonnehtii. Pirkko Nurmi esitti pääosaa – nuorta Vivica Bandleria – myös Tuija-Maija Niskasen myöhemmässä epookkidraamassa Jäähyväiset (1981).

Elokuva etenee Södergranin elämää seuraten muutoksia Pietarin saksankielisestä koulusta vuodepotilaaksi Nummelan parantolassa (häntä hoidettiin myös Sveitsin Davosissa), mutta keuhkokuumeena alkanut sairastelu oli osoittautunut tuberkuloosiksi, joka oli tappanut myös Edithin Matti-isän. 1900-luvun alun lääketiede ei ollut keksinyt keinoja taudin nujertamiseksi. Edith luopuikin hoidosta pian ja keskittyi kirjoittamiseen.

Runoilijana hänen uransa lähti lentoon syksyllä 1916, eikä tietenkään yksimielisen hyväksynnän merkeissä: kirjallinen maailma elää kohuista. Hagar Olsson arvosteli Södergranin toisen teoksen Septemberlyran. Varsin ärhäkän vastauksen Olssonille antanut Edith sai kriitikkonsa vieraaksi Raivolaan, mistä alkoi pysyvä ystävyys ja työsuhde – seuraava runokokoelma Rosenaltaret (1919) on omistettu Olssonille, jota sanotaan teoksessa ”sisareksi”. Olsson toimitti myös Södergranin myöhemmin julkaistut teokset, lukuun ottamatta elokuvalle nimensä antanutta postuumia julkaisua Landet som icke är, jonka toimitti Elmer Diktonius. Södergranin kirjeenvaihto julkaistiin 1955.

Maa jota ei ole on keskeinen elokuva yhtenä tärkeimmistä teoksista elokuvallisesti varsin köyhällä 1970-luvulla. Samalla se on upea näkökulma 1900-luvun alun kulttuurimaisemaan, jossa eurooppalainen ymmärrys teki tuloaan erityisesti suomenruotsalaisten merkittävän panoksen ansiosta.

– Eri lähteitä hyväksi käyttäen Jari Sedergren 2021