11 HARROWHOUSE (1974)

Timanttikeikka/Diamantrånet
Ohjaaja
Aram Avakian
Henkilöt
Charles Grodin, Candice Bergen, James Mason
Maa
GB
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Kesto
94 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Lisätieto
Gerald A. Brownen romaanista
Ikäraja

Lontoon keskellä sijaitsee visusti valvottu talo, joka on täynnä timantteja maailman markkinatasapainon ylläpitämiseksi. Vartiotoimien heikko lenkki on laitoksen pitkäikäisin, esimiehilleen katkeroitunut virkamies (James Mason)… Amerikanarmenialaisen eksentrikko-ohjaaja Avakianin (mm. Jazzin juhlaa) elokuvassa on oma vino tunnelmansa, jonka takia se on monesti tulkittu jo parodiaksi.

***

New Yorkissa armenialaiseen siirtolaisperheeseen syntynyt Aram A. Avakian (1926–87) palveli upseerina lentotukialuksella Tyynenmeren sodassa ja opiskeli rauhan tultua Sorbonnen yliopistossa. Hänen isoveljensä oli levytuottaja George Avakian, joka oli syntynyt ennen perheen pakoa Neuvosto-Venäjältä ja jonka levytyssessioissa Aram toimi still-valokuvaajana, samalla kun opiskeli elokuvaleikkausta albanialaisen valokuvaajan ja jazz-lyhäriohjaaja Gjon Milin opastuksella. Nämä taidot kohottivat hänet vuonna 1959 koko maailman tietoisuuteen, kun hän vastasi muotivalokuvaaja Bert Sternin Newportin festivaaleilla tallentaman konserttifilmiklassikon Jazzin juhlaa lopullisesta muodosta. Lopputekstit listaavat Sternin vaatimattomasti yhdeksi kameramiehistä ja Avakianin pelkästään leikkaajaksi, mutta näitä kahta pidetään yleisesti elokuvan päätekijöinä, tyypillisesti ”ohjaajiksi” kreditoiden.

Konserttielokuvan menestys avasi Avakianille uran Hollywood-leikkaajana, ja hän työskenteli mm. Robert Rossenin Lilithin, Jerry Schatzbergin Honeysuckle Rosen sekä Arthur Pennin elokuvien Ihmeidentekijä sekä Mickey One parissa. Hän käytti oivallisesti hyödykseen muutamat itselleen avautuneet tilaisuudet elokuvaohjaukseen, joista End of the Road (1970) voitti hänelle Locarnon festivaalien pääpalkinnon. Avakianin tuolloisen vaimon Dorothy Tristanin tähdittämä, sittemmin kulttisuosikiksi kohonnut tapaus kuohutti aikalaisyleisön tuntoja graafisella aborttijaksollaan ynnä kananraiskauskohtauksella – kahta vuotta ennen John Watersin Pink Flamingosia.

End of the Roadin jälkeen Avakian teki caper-komedian Rosvot ja jeparit (1973), ja jatkoi genren parissa viimeiseksi ohjaustyökseen jääneessä elokuvassa 11 Harrowhouse. Nimi viittaa fiktiiviseen lontoolaisosoitteeseen, jossa kopean John Gielgudin johtama ja kylmäävällä ”The System” -nimellä kutsuttu maailmankaupan valvontaorganisaatio säilyttää valtavaa määrää timantteja markkinahintojen kurissapitämiseksi. Kaikkien aikojen keikan toteuttavat tällä kertaa holvin yövahtina vuosikymmeniä työskennellyt, syöpään sairastunut mies (James Mason), timantinleikkaaja (Charles Grodin) sekä jälkimmäisen upporikas tyttöystävä (Candice Bergen) – viimeksi mainittu hahmo on osoitus siitä, että tässäkin heist-filmissä suuren ryöstön perimmäiset motiivit ovat kaikkea muuta kuin taloudellisia. Lajityypin mielikuvituksellisimpiin kuuluva rikos toteutetaan maalattujen torakoiden ja kymmenien metrien pituisen imurinletkun avulla.

Sydäntenmurskaajista tuttua, epäsympaattisuudessaan kiehtovaa valkokangasolemustaan esittelevä Grodin tekee melkein mahdottomaksi sen, että tarina voisi kehittyä todella mukaansatempaavaksi. Avakian tuntuukin valinneen tietyn vastahankaisen ja särmikkään dekonstruktiivisen lähestymistavan, joka huipentuu Grodinin aina väärillä hetkillä ääniraidalle ilmaantuvassa, flegmaattisessa kertojanäänessä (selostus lisättiin koeyleisöjen tyrmättyä elokuvan alkuperäisen version, jota tosin on sittemmin levitetty nimillä Anything for Love ja The Fast Fortune).

– Petteri Kalliomäki 24.1.2023