NÄKYMÄTÖN ELINA (2002)


Isän kuolemasta järkkynyt 10-vuotias Elina joutuu ongelmiin, koska auktoriteettiaan korostava opettaja kohtelee riitojen jälkeen Elinaa kuin tätä ei olisi olemassakaan. Elinan suruun ja riitelyyn on kuitenkin ratkaisu, mutta se vaatii äidin rakkautta ja sovintoa opettajattaren kanssa. Klaus Härö palkittiin Berliinin elokuvajuhlien Kristallikarhulla lasten- ja nuortenelokuvien sarjassa.
***
Klaus Härö tunnetaan lyhyt- ja dokumenttifilmeistään. Varsinkin viimeksi mainitut ovat olleet osoituksia hänen herkästä tyylistään, joka välittyi Näkymättömässä Elinassa ensi kertaa pitkänä näytelmäelokuvana.
Näkymätön Elina sijoittuu Ruotsin Norrlandin kaksikieliselle asuinalueelle. Elinan isä on kuollut ja perheellä on toimeentulo-ongelmia. Elina (Natalia Minnevik) on saanut isältään perinnöksi rakkauden erämaan luontoon: vaaralliselta suolta hän äitinsä kauhuksi löytää helposti oman sijansa suurimmankin murheen keskellä.
Elinan äiti siivoaa koululla, jonka johtaja on erityisen tiukka järjestysihminen. Tämän roolin Bibi Anderson tulkitsee huikeasti. Elina ei suostu sopeutumaan tavalliseksi alistetuksi suomalaisnuoreksi ruotsinkieliseksi väkisin tehdyssä koulussa vaan – päinvastoin kuin sisarensa – kapinoi. Elinan käytös vaarantaa äidin työpaikan. Vasta nuoren, uudenaikaiset opetus- ja kasvatusmenetelmät hallitsevan miesopettajan tulo antaa Elinalle mahdollisuuden parempaan elämään.
Elokuva on kertomus Suomesta ja Ruotsista, suomen ja ruotsin kielestä, lapsien oikeuksista ja oikeudesta omaan ylpeyteen köyhyydestä ja muista epäsopeuttavista tekijöistä huolimatta. Historiallisesti elokuva kertoo niistä vaikeuksista, joita luokka- tai vähemmistöaseman vuoksi jouduttiin kokemaan myös todellista hyvinvointiaan vasta etsivissä Pohjolan maissa. Elokuvan kuvaus on nautittavan loisteliasta. Näkymätön Elina on koko perheen elokuva, joskin kielen vaihdokset ovat vaatineet aika ajoin tekstitystä.
Pistelaskujärjestelmät osoittivat kömpelyytensä vuoden 2003 elokuvien Jussi-palkinto -ehdokkuuksissa. Näkymätön Elina tuomittiin ruotsalaiseksi elokuvaksi, eikä se voinut saada ehdokkuuksia. Sen sijaan se sai osallistua Oscar-kilpaan Suomen ehdokkaana.
– Jari Sedergren 25.12.2003