MIO, POIKANI MIO (1987)

Mio min Mio/Mio moi Mio
Ohjaaja
Vladimir Grammatikov
Henkilöt
Nicholas Pickard, Christian Bale, Christopher Lee
Maa
Ruotsi/Neuvostoliitto/Norja
Tekstitys
suom. tekstit
Ikäraja
K7
Kesto
100 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Lisätieto
Astrid Lindgrenin romaanista

Kiusattu Bosse pakenee todellisuutta fantasiamaailmaan, missä hänen nimensä on Mio, ja isänsä kuningas. Sävyltään surumielinen tarina kertoo hyvän ja pahan taistelusta ja pienten voitosta suuria vastaan. Kansainvälisessä suurtuotannossa näytteli Christopher Leen ja Timothy Bottomsin kaltaisia suuruuksia. Christian Bale, tuleva Batman, on Mion paras ystävä Jum Jum.

***

Kerrotaan Olle Hellbomin, useimpien Astrid Lindgren -elokuvien edesmenneen ohjaajan olleen sitä mieltä, että Lindgrenin surumielinen ja kaunis satu Mio, poikani Mio olisi toteutettavissa vain animaatiomuodossa. Nyt se kuitenkin on tehty ruotsalais-neuvostoliittolais-norjalaisena yhteistuotantona, joka on maksanut 55 miljoonaa kruunua. Ohjaajana on toiminut Vladimir Grammatikov, kotimaassaan arvostettu lasten- ja nuortenelokuvien tekijä. Käsikirjoitus on englantilaista työtä ja näyttelijäkunta ulottuu Amerikasta (Timothy Bottoms) pohjoismaiden ja kauhuelokuvan englantilaisen tähden (Christopher Lee) kautta itänaapurin edustajiin. Tuotannon koon ja hinnan voi näyttelijäkaartin ohella päätellä näyttävästä lavastus- ja trikkityöstä.

Lindgrenin tuotannossa ”Mio” on varhaisempi teos kuin ”Veljeni Leijonamieli”, jota se tarinaltaan ja asetelmaltaan muistuttaa. Päähenkilö on 9-vuotias Bosse, jonka äiti on kuollut eikä isästä ole tietoa. Kaverit kiusaavat ja Edla-täti komentelee jatkuvasti riivinraudan äänellään. Mielikuvituksen siivin Bosse siirtyy Kaukaisuuden maahan, jossa hänen isänsä on kuninkaana ja jossa hän saa uuden nimen Mio. Ystävänsä Jum-Jumin kanssa Mion on kuitenkin kukistettava Kato, ilkeä kivisydäminen ritari, joka on muuttanut sieppaamansa lapset linnuiksi.

Lindgrenin kirja on hellyttävä fantasia, jossa myyttisen sadun muotoon puetun kasvukertomuksen takana häämöttävät kaiken aikaa orvon ja itsensä hylätyksi tuntevan lapsen kokemukset. Vaikka elokuvan toteutuksessa ei ole mitään erityisen persoonallista tai vivahteikasta, ja näyttelijätyökin jää dubbauksen alle, niin jotakin Lindgrenin sadun lumosta, sen sekoituksesta kuningas Arthuria tarua ja Ihmemaa Ozia, elokuva pystyy välittämään. Toteutuksen kömpelyydet eivät täysin onnistu tuhoamaan vapauttavaa sisältöä, josta Bruno Bettelheim on kirjoittanut seuraavasti: “Sadut välittävät lapselle monessa muodossa juuri tämän viestin: taistelu ankaria vaikeuksia vastaan on elämässä välttämätöntä, se kuuluu olennaisena osana ihmisen elämään, mutta jos ihminen ei väisty ja välttele, vaan kohtaa rohkeasti odottamattomat ja usein epäoikeudenmukaiset koettelemukset, hän ylittää kaikki esteet ja selviytyy niistä lopuksi voittajana.”

– Sakari Toiviaisen (1988), Antti Lindqvistin (1988) ja muiden lähteiden mukaan