MIELETÖN RAKKAUS (1981)

Shakespeare-filmatisoinneillaan hurmanneen Franco Zeffirellin teiniromanssi on tuonpuoleisten vastoinkäymisten elokuva – eikä vain tarinansa vaan myös aikalaisvastaanoton puolesta. Cruise tekee minuutin mittaisen, mieleenpainuvan debyyttiroolin topless-pojuna jalkapallokentän laidalla.

***

Traagiset rakkaustarinat ovat olleet oleellinen osa kirjallisuutta viimeistään Romeosta ja Juliasta lähtien. Elokuvassa näitä on tavattu nimittää melodraamoiksi – Amerikassa tosin usein vain romanttinen draama – ja Franco Zeffirellin Mieletön rakkaus vuodelta 1981 on eittämättä hyvä esimerkki teeman nykyaikaisista muodoista Yhdysvalloissa. Vaikka ytimessä on teinirakkaus ja sen saamat epätoivoiset muodot, kyse on muustakin kuten avioparien keskinäisestä rakkaudesta ja vanhempien ja lasten välisestä rakkaudesta.

Elokuvan tarinassa lukiolaiset David (Martin Hewitt) ja Jade (Brooke Shields) ovat onnellisesti rakastunut pari. Suhteen tiiviys saa aikaan sen, että Jaden kouluarvosanat alkavat laskea ja tytön isä päättää suutuspäissään, etteivät nuoret saa nähdä enää toisiaan. David yrittää murtaa isän päätöksen omilla keinoillaan, mutta siitä on edessä vain katastrofi…

Suosituimmaksi piirteeksi Mielettömän rakkauden vastaanotossa osoittautui tunnussävel ”Eternal Love”, jonka esittivät Diana Ross ja Lionel Richie. Se nousi Billboardin ”kuuman listan” ykköseksi peräti yhdeksäksi viikoksi. Sekä Oscar-juhlissa että Golden Globe-kisassa laulu palkittiin ”parhaana alkuperäislauluna”. Grammy-ehdokkuuksia tuli viisi. Billboard muisti asian vielä 2011, kolmekymmentä vuotta myöhemmin, ja totesi kappaleen olleen kaikkien aikojen paras duetto. Lopputekstejä kannattaa siis jäädä kuuntelemaan korva herkkänä.

Muutoin Mieletön rakkaus on saanut kovaa kritiikkiä. Aikalaiskriitikkojen sapekkuuden lisäksi myös alkuperäisromaanin kirjoittanut Scott Spencer loihe lausumaan vuonna 2014, että ohjaaja Zeffirelli oli ymmärtänyt kaiken väärin. Kirjailijan näkemys rakkauden mielettömyydestä oli yrittänyt olla lähinnä epäsovinnainen ja hän oli halunnut korostaa esimerkiksi tuhoisan väkivallan merkitystä eroottisten pakkomielteiden yhteydessä. Siihen nähden elokuvan tulkinta oli turhan ”laimea ja konventionaalinen”.

– Jari Sedergren 2022