NOITA (1972)

George A. Romeron kolmas elokuva on Tapani Maskulan sanoin ”erinomainen psykologinen kauhudraama”, jossa independent-kauhun kärkinimi otti bergmanilaisen vaihteen. Feminismi ja okkultismi muodostavat voimauttavan yhdistelmän, kun turhautunut Joan Mitchell uppoutuu mustaan magiaan naapurinsa opastamana. Nimibiisinä soi Donovanin ”Season of the Witch”.

***

Esikaupunkialueella asuva kotirouva Joan Mitchell (Jan White) kyllästyy keski-iän kynnyksellä keskiluokkaisiin kuvioihinsa. Hän osallistuu naapurinsa järjestämään okkultismi-istuntoon ja kiinnostuu mustasta magiasta. Noituuskokemukset tuovat elämään energisoivaa ja vapauttavaa sisältöä. Joan aloittaa intiimin suhteen tyttärensä rakastajan kanssa. Unet seksuaalisesti aggressiivisesta naamiomiehestä värittävät levotonta elämänvaihetta..

Pittsburghilainen George A. Romero (1940–2017) nousi 1970-luvun aikana independent-kauhun kärkinimeksi, jonka teokset erottuivat valtavirrasta rajuina ja yhteiskunnallisesti näkemyksekkäinä. Ohjaaja-käsikirjoittaja ei halunnut lokeroitua mihinkään lajityyppiin, mutta menestykset nousivat toistuvasti kauhulohkosta ja muut yritykset jäivät marginaaliin.

Läpimurtoelokuvansa Night of the Living Deadin (1968) jälkeen Romero kiinnostui naisten vapautusliikkeestä ja magiasta. Noita on kunnianhimoinen pikkubudjetin elokuva, joka kytkeytyy ohjaajan tuotannossa etenkin hienovireiseen Martin-vampyyritarinaan ja on isommassa kuvassa sukua Luis Buñuelin Päiväperholle. Tapani Maskula luonnehti teosta ”erinomaiseksi psykologiseksi kauhuelokuvaksi” Kuolleiden valtakunnan arvioinnin yhteydessä (Turun Sanomat 6.8.2005).

Noidan alkuperäinen nimi Jack’s Wife korostaa päähenkilön väheksyttyä, aviomiehen kautta määritettyä statusta. Rahoittajat kehittivät nimen Hungry Wives voidakseen markkinoida tuotantoa seksielokuvana. Taustamusiikkina kuultavasta Donovanin kappaleesta poimittu nimi Season of the Witch vakiintui elokuvalle myöhemmissä levitysvaiheissa. 1970-luvun lopulla Romerosta oli tullut nimekäs kulttiohjaaja, jonka vanhoja töitä kannatti nostaa unohduksesta takaisin markkinoille.

Romeron varhaisia elokuvia levitettiin monissa Euroopan maissa, mutta 1960- ja 1970-luvuilla ne kiersivät Suomen kaukaa. Noita on ensimmäisiä maahamme rantautuneita Romeron töitä, vaikka sen saatavuus on aina ollut niukkaa. 1980-luvun alussa Merimaskussa toiminut pikkufirma Vid-Trading levitti elokuvaa videovuokraamoihin suomeksi tekstitettynä mutta ”ruotsalaistaustaisena” VHS-julkaisuna, jossa suomenkielinen nimi ja takakansiteksti on liimattu ruotsinkieliseen Viking Videon kansipaperiin. Kansikuva esittää Joan Mitchellin puoliksi zombimaisena hahmona.

Uransa lopulla Romero kehitteli Noidan uudelleenfilmatisointia, jonka hän halusi ohjata ja käsikirjoittaa itse. ”Halusin tehdä naisasiajuttua, enkä vielä ymmärtänyt naisten asioista tarpeeksi. Olin liian nuori ja kokematon”, Romero muisteli Movieweb-sivustolla julkaistussa haastattelussa (12.5.2010), jossa hän kertoi uuden käsikirjoituksen olevan puolivalmis. Ajat olivat muuttuneet, ja ohjaaja halusi päivittää 1970-lukulaista sisältöä. ”Tarina voisi olla merkityksellisempi, jos päähenkilö olisikin vaikutusvaltainen nainen, joka olisi yksityiselämässään ahtaalla ja masentunut.”

– Lauri Lehtinen 16.12.2022