RAN (1985)

Shakespearen King Leariin pohjaavassa Ranissa sotaherra Hidetora päättää jakaa valtakuntansa kolmen poikansa kesken. Vanhimman pojan vaimo juonittelee Hidetoraa vastaan niin taitavasti, että sotaherra syöstään vallasta. Kaaos (=ran) on totaalinen Hidetoran paetessa nopeasti eskaloituvaa tilannetta ja menettäessä järkensä.

***

Akira Kurosawan 28. elokuvan Ran ulottaa juurensa kahtaalle: se perustuu vapaasti Shakespearen Kuningas Leariin ja toisaalta sen taustana on 1500-luvun lopun Japanin hajaannus. 1500-luvulla Japania repi vuosikymmeniä kestänyt pienruhtinaiden sota, joka laantui hetkeksi ruhtinas Hidejoshin valtakaudella 1582—98. Hidejoshi yhdisti Japanin hetkeksi kukistamalla pienet ruhtinaat ja sai järjestyksen kaaokseen. Kurosawa on itse kertonut, että hänellä oli ensin mielessään Japanissa hyvin tunnettu tarina sotapäälliköstä ja hänen kolmesta uskollisesta pojastaan. Kurosawa vaihtoi uskollisuuden tilalle ahneuden ja petoksen, ja huomasi, että hänellä oli käsissään – Kuningas Lear!

Sovituksen pohjasta ei ole epäilystä, vaikka tyttäret ovatkin vaihtuneet pojiksi, monet hahmot ja teemat ovat kokeneet muodonmuutoksen tai peräti kadonneet. Kyseessä on sama tarina kiittämättömyydestä, vallanhimosta ja järjettömästä verenvuodatuksesta. Shakespearen monet teemat ovat pelissä mukana: ahneuden mielettömyys, hulluuden mielekkyys, narrin viisaus ja valtiaiden narrimaisuus, vasten taivaita singotut pohdinnat ihmisen pahuudesta ja olemassaolon tarkoituksettomuudesta. Kurosawan omaa kosketusta on se, että vanhimman pojan vaimosta on tullut paholaismainen lady Macbeth -hahmo, jonka mielipuolisesta kostonhimosta kasvaa draaman olennainen tekijä. Kurosawan tulkinta korostaa myös Hidetoran omaa syyllisyyttä, hänen menneisyytensä rikoksia, jotka tulevat vastaan sokean nuorukaisen ja hänen aikoinaan tuhoamansa linnan raunioiden hahmoissa.

Nykyisessä japaninkielessä ran tarkoittaa kirjaimellisesti sotaa, mellakkaa tai ristiriitaa, mutta Kurosawa tavoittelee sen vanhempaa (kiinalaista) merkitystä ”kaaos”. Elokuva alkaa hyvässä järjestyksessä toteutuvasta raakalaismaisesta villisianmetsästyksestä, etenee järkytysten ja menetetyn kunnian raivokkaina kohtauksina ja päättyy pari verilöylyä myöhemmin sokean miehen horjuessa kuilun reunalla. Päähenkilöistä vain harvat jäävät eloon. Tämä on ”kaaos” alastomimmillaan, sosiaalinen ja filosofisen järjestyksen romahduksena, joka johtaa tuskaan, silpomiseen ja kuolemaan. Kagemushan lopusta se on yksi askel eteenpäin tiellä helvettiin, uusi merkityksetön ruumis siinä pinossa jonka yli Ieyasu Tokugawa kiipesi valtaan.

Kagemusha perustui historialliseen tositapaukseen ja keskittyi kuvaamaan järjestyksen ylläpitoa yhdennäköisen symbolin voimalla. Suunnilleen samaan historialliseen aikakauteen sijoittuva Ran hylkää historiallisen realismin useimmat tunnusmerkit jonkin abstraktisemman ja maalauksellisemman aineksen hyväksi joka itse asiassa on lähellä ohjaajan omien kuvasuunnitelmien hehkuvaa ekspressionismia. Kerronta on pelkistetty sarjakuvamaisen yksinkertaiseksi: alkeelliset ristikkäisleikkaukset eri henkilöryhmien ja kohtausten välillä tähtäävät mutkattomaan dramaattiseen tai temaattiseen viestiin. Jopa sotajoukkojen värikoodit ovat siinä määrin tarkoituksenmukaisia, että katsojalla ei ole erehtymisen mahdollisuutta siitä kuka on kuka. Toisin sanoen kaikki on alistettu Kurosawan näkemykselle ”kaaoksesta”.

– Tony Raynsin (Monthly Film Bulletin, April 1986) ja muiden lähteiden mukaan