EEVAN TEMPUT – ELI MITEN MIES VIETELLÄÄN (1964)

Helsinkiläissyntyinen Lena von Martens (1940–2015) koki vaiherikkaan elämän, jonka kohokohtiin kuului parivuotinen filmitähtivaihe Italiassa. Näytteenä esitetään neliosainen rakkausaiheinen komedia, jonka episodissa ”Amore e arte” hän esiintyy nimellä Elena Martini vastanäyttelijänään Philippe Leroy. Muiden jaksojen pääosissa ovat Carlo Giuffrè, Sylva Koscina, Gastone Moschin ja Michèle Mercier.

***

Episodifilmi, jossa on tarkoitus esittää naisten ylemmyys temppuasioissa. Temput ovat temppuja, vaikkakaan mikään ihmetemppu ei koko filmi ole.

– Hannu Merikallio, Elokuva-aitta 20/1966

Elokuva-Aitta -lehden Suomen kaunein tyttö -kilpailun voittanut Lena Ressler (1940–2015) toimi valokuvamallina ja esiintyi televisiossa sekä pikkurooleissa kotimaisissa elokuvissa. Hän meni naimisiin suomenruotsalaisen kirjailijan ja toimittajan Peter von Martensin (1932–1983) kanssa. Pariskunta muutti Teneriffalle ja myöhemmin Pariisiin. Lena pääsi sivuosaan Roger Vadimin elokuvaan Hyve ja pahe (Le vice et la vertu, 1963), joka versioi vapaasti markiisi de Saden Justinea. Aihe oli enteellinen hänen tulevien elämänvaiheidensa suhteen.

Von Martensin pariskunta muutti Roomaan, jossa Lena sai pienen osan barbaariprinsessana Anthony Mannin suuressa spektaakkelissa Rooman valtakunnan tuho (The Fall of the Roman Empire, 1964). Muutama päivä ennen sen Lontoon maailmanensi-iltaa ehti Italiassa levitykseen ensimmäinen isompi rooli neliosaisessa episodikomediassa Eevan temput – eli miten mies vietellään, jossa Lena von Martens käytti ainoan kerran urallaan taiteilijanimeä Elena Martini. Rakkautta eri näkökulmista käsittelevän elokuvan kolmannessa tarinassa ”Rakkaus ja taide” hän esittää kiihkeää nuorta nukkevaimoa, joka pettää Philippe Leroyn (s. 1930) näyttelemää laiskaa elokuvakäsikirjoittajamiestään. Episodin ohjasi Gianni Puccini ja kuvasi Tonino Delli Colli, joka oli juuri nousemassa huipulle Pier Paolo Pasolinin elokuvilla ja sittemmin ikuisti Sergion Leonen ikonisimmat visiot.

Eevan temput oli Lenan von Martensin italoelokuvista ainoa, joka sai levityksen Suomessa. Helsingin ensi-illan koittaessa loppuvuodesta 1966 oli hänen uransa jo sammunut, mitä ei silloin tiedetty. Suomalaiset arvostelijat eivät elokuvalle lämmenneet mutta Variety (15.4.1964) kehui: ”Numero kolme ”Rakkaus ja taide” on ehkäpä kvartetin hienoin. [– –] Neljän eri ohjaajan työ on tasaista, ammattimaista. He lypsävät tilanteista kaiken mikä lypsettävissä on. Jokaisessa jaksossa on taitavaa patinaa ja tyylikäs tempo [– –] Filmi on teknisesti taiten tehty.”

Lena Von Martensin elokuvauralle osui enimmäkseen komedioita. Näistä kaksi muutakin koostuu episodeista: Gianni Puccinin kokonaan ohjaama Amore facile (1964) ja Extraconjugal (Extraconiugale, 1964), jonka Massimo Franciosan ohjaamassa jaksossa von Martens näyttelee. Jälkimmäisessä hänen kanssaan esiintyvät Gastone Moschin ja Lando Buzzanca, jotka ovat mukana myös Eevan tempuissa mutta eri episodeissa. Amore facilessa puolestaan eri episodissa mellastavat suosikkikoomikot Franco & Ciccio, joiden elokuvissa von Martens pääsi myös kahteen isohkoon rooliin; parivaljakon toilailujen koristeena hän on komediataituri Stenon A Monster and a Halfissa (Un mostro… e mezzo, 1964) ja hurjilla kauhuelokuvilla vasta paljon myöhemmin läpi lyöneen Lucio Fulcin How to Rob the Bank of Italyssa (Come svaligiammo la Banca d’Italia, 1966). Muista nimiohjaajista Alessandro Blasettin satiirista Me, Me, Me… and the Others (Io, io, io… e gli altri, 1966) irtosi pikkurooli lukuisten ykkösrivin tähtien (Gina Lollobrigida, Silvana Mangano, Marcello Mastroianni…) katveessa.

Koko elokuvan mittaiset varsinaiset naispääosat tulivat sittemmin unohduksiin painuneissa Luigi Vanzin peplumissa Seven from Thebes (Sette a Tebe, 1964) ja Nick Nostron agenttiseikkailussa Operation Counterspy (Asso di picche – Operazione controspionaggio, 1965), joka tuli teatterilevitykseen Ruotsissa muttei meillä. Von Martens on kertonut esiintyneensä yhteensä noin 40 elokuvassa mutta filmografiat tuntevat vain 15 roolia.

Roomassa Lena von Martens erosi miehestään Peteristä tämän osoittauduttua Lenan mukaan väkivaltaiseksi alkoholistiksi ja uhkapeluriksi. Seuraava aviomies oli mafian kanssa veljeillyt sisilialainen liikemies, joka painosti hänet yläluokan prostituoiduksi. Von Martens on kertonut ensimmäinen asiakkaansa olleen hänen elokuvansa tuottaja.

Toisen aviomiehensä jouduttua vankilaan von Martens muutti ensin Tunisiaan ja palasi lopulta Suomeen. Hän oli harvoin julkisuudessa, kunnes vuonna 2000 ilmestyi Seppo Porvalin kirjoittama muistelmateos Lena von Martens: Kaikki minun roolini (Kustannusosakeyhtiö Revontuli).

– Antti Suonio 24.1.2020