ILLASTA AAMUUN (1985)

After Hours/En natt i New York
Ohjaaja
Martin Scorsese
Henkilöt
Griffin Dunne, Rosanna Arquette, Verna Bloom
Maa
USA
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Kesto
97 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Ikäraja

Pienen budjetin, mutta suurien naurujen musta komedia seuraa miestä, joka lähtee New Yorkin yöhön tapaamaan tuntematonta naista. Rahansa hukattuaan hän ajautuu erilaisten sattumien kautta syvemmälle vaikeuksiin, eriskummallisiin tilanteisiin ja vastatusten yöllisten hahmojen kanssa. Scorsesen tuotannon piilotettu helmi ja kulttiklassikko!

***

Illasta aamuun virittyy mustan elokuvan ja mustan komedian välimaastoon, kehittelee aivan omat sävytyksensä. Päähenkilö ajautuu hetken mielijohdetta seuratessaan syvälle painajaisen syövereihin; elokuvaa sopii pitää muunnelmana Fritz Langin teoksesta Nainen ikkunassa. Paul Hackett on tietokoneohjelmoitsija, tekstinkäsittelijä, mutta hänen vaivalloisuutensa vanhanaikaisten koneitten kanssa viittaa jonnekin 1920-luvun Hollywoodfarssiin. Mies osaa pinkoa juoksuunkin Buster Keatonin malliin, milloin tarve vaatii.

Alussa Paul on valmiustilassa, romanttisen seikkailun tarpeessa. Siirtymä Paulin kotitantereilta keskellä yötä New Yorkin eteläisimpiin osiin, SoHon boheemikortteleihin tapahtuu huohottuneen leikkaukseen, ilkikurisen musiikin ja huiman taksikyydin siivin. Menetettyään ainoan setelinsä Paul sysätään ennalta arvaamattomaan tilaan, alttiiksi ohikulkijoille, sattumuksille, sään oikuille… Aamun pikkutunneilla tavalliset säännöt eivät enää päde.

Rakennetta luonnehtii symmetria. Alun ja lopun vinhat kameraliikkeet ja päähenkilön vauhtikuljetukset vastaavat toisiaan. Symmetrian ajallinen sisarilmiö on toisto. Tapahtumapaikkojen, henkilöiden, yksityiskohtien kertaamisella vahvistetaan painajaisen ilmapiiriä. Ihmissuhteet kietoutuvat oudoksi verkostoksi. Kafkan (ja Wellesin) Oikeusjuttu voi nousta katsojan mieleen. Toistoa ja peilivaikutelmia tapaa pienissä faktoissa ja ohikiitävissä hetkissä. Illasta aamuun on paranoidinen elokuva, tuttua Scorsesea. Kaikki tuntuu kääntyvän päähenkilön viattomia ja hyvää tarkoittavia pyrkimyksiä vastaan. Paulin kohtaamat yksinäiset naiset osoittautuvat kummajaisiksi, sankarin naispelkojen projisoinneiksi?

– Matti Salo (1986, 1988)