NUKET (1965)

1960-luvun puolivälissä Bolognini keskittyi luomaan nasevia pienoisnäkyjä muodissa olleisiin usean ohjaajan episodielokuviin. Nuket tuo yhteen neljä yksikköä tähtiä ja huipputekijöitä, eri jaksoja niputtavat toisiinsa vain Armando Trovajolin sävelet sekä kertomukset seksuaalisesti aktiivisista naisista. Omassa osuudessaan Bolognini päivittää ”Decameronea” nykyajan kiimaisen hotelliarjen keskelle.

***

1960-luvun alussa episodielokuvasta tuli italialais-ranskalaisen yhteistuotannon tyypillinen muoto. Toki laji syntyi jo aikaisemmin, mutta yhteistuotannon mahdollisuudet antoivat sille uutta eloa ja ilmiön sivuuttaminen merkitsisi kummankin maan parhaiden ohjaajien töiden sivuuttamista. Episodielokuvia oli kahta lajia: joko yksi ohjaaja vastasi eri episodeista (joita yhdisti sama teema tai ei) tai sitten episodeilla oli eri ohjaajat ja käsikirjoittajat. Blasetti oli muuan edellistyyppisen episodielokuvan uudistajista ja sen näyttävin saavutus oli De Sican Eilen, tänään, huomenna (1963), kolmen tarinan kokonaisuus, Sophia Loren ja Marcello Mastroianni  kaikkien episodien tulkkeina. Toisen tyypin episodielokuvaa edustaa parhaiten Boccaccio ´70 (1962), joka toi yhteen Fellinin, Monicellin, Viscontin ja De Sican panokset. Eräs suuntaus huipentui elokuvissa Controsesso ja Nuket (molemmat 1964), joiden herättämää keskustelua L’Espresso-lehti nimitti ”alastomuussodaksi”. Viimemainitun elokuvan tähdet Virna Lisi ja Gina Lollobrigida joutuivat yhdessä ohjaajiensa Dino Risin ja Mauro Bologninin kanssa oikeuteen vastaamaan pornografisen aineiston levittämisen kieltävän lakipykälän rikkomisesta. Erotiikka ei näissä episodeissa ollut enää juonen koriste tai seuraus, vaan niiden ainoa olemassaolon tarkoitus.

Nuket sisältää neljä eroottista episodia, jotka ovat paljastavia lähinnä italialaisen naisnäkemyksen kannalta. Dino Risin Puhelinkeskustelu luo ironisen silmäyksen italialaiseen matriarkaaliseen valtaan: äidin puhelinsoitot saattavat avioparin rakkauselämän raiteiltaan. Luigi Comencinin episodi ilmentää miesten hämmennystä emansipoituneen saksalaisen naisen edessä, joka matkustelee Italiassa mittaillen miehiä lapsensa tulevaksi isäksi. Franco Rossin Ilta-ateria tarjoaa uuden ja älykkään muunnelman italialaisesta sukupuolten sodasta tai aviohelvetistä: Monica Vitti esittää vaimoa, joka turhaan yrittää päästä eroon rapajuoposta miehestään. Mauro Bologninin modernisoidussa Boccaccio-tarinassa Gina Lollobrigida esittää hotellinjohtajan vaimoa, joka vierailevan kirkonmiehen tahattomalla avustuksella viettelee tämän nuoren sihteerin.

– Pierre Leprohonin (The Italian Cinema, 1972) ja Mauritz Edströmin (1965) mukaan