KUUMA RAJA (1969)

J. Lee Thompsonin ohjaama elokuva sijoittuu itävaltalaiselle pakolaisleirille toisen maailmansodan lopulla. Komediallisia sävyjä saavan draaman raskaan sarjan näyttelijöihin lukeutuu David Nivenin ohella muun muassa John Hurt. Anna Karina näyttelee pakolaista, joka hakee leiriltä turvapaikkaa.

***

Godardin päänäyttelijänä tutun Anna Karinan brittifilmin Before Winter Comes (1968) ohjasi varsin mukiinmenevästi neljäkymmentäluvun lopusta kahdeksankymmentäluvun loppuun elokuvia ohjannut ammattimies J. Lee Thompson. Elokuvan tarinalla oli kirjallinen tausta: se perustui Frederick L. Keefen kertomukseen, joka oli ilmestynyt The New Yorker -lehdessä.

Elokuva sijoittuu toisen maailmansodan jälkimaininkeihin. Brittimajuri Burnside on määrätty itävaltalaiselle pakolaisleirille. Edessä on päätös lähetetäänkö osa leiritetyistä venäläiselle vai amerikkalaiselle vyöhykkeelle. Majuri on sanatarkka kirjan mies, mutta erikielisissä ohjeissa ja niiden käännöksissä on ongelmallista tulkittavaa. Apuun tulee Janovic, joka on kieliä suvereenisti taitava polyglotti. Janovicillä on omia ongelmia, koska venäläiset haluaisivat itse asiassa teloittaa hänet ja sitä paitsi hän rakastuu majatalonpitäjään Mariaan, jolla kuitenkin taitaa olla toinen suhde majuriin…

Elokuva tuotiin Suomeen tuoreeltaan sen ilmestyttyä. Elokuvan ohjaus ja kuvaus todettiin päteväksi, mutta Katso-lehden kriitikko Markku Tuuli ärsyyntyi dialogista: Ohjaaja ”saa kauniita suorituksia kaikilta näyttelijöiltään, teknillisesti elokuvan on mallikelpoinen, ja mikäli filmin voisi nähdä ilman ääntä, niin mikäpä siinä. Mutta kun läpeensä falski dialogi pääsee mädättämään koko elokuvaa, ei se pohjatta kykene nousemaan, vaan vaipuu lopulta kaulaansa myöten melodramaattisuutensa suohon. Kuumassa rajassa pettää yksinkertaisesti kirjallinen pohja”.

Viidenkymmenen vuoden jälkeen ei ehkä tarvitse olla näin kriittinen. David Niveniä, Topolia ja Anna Karinaa katsoo mielikseen, melodraama ei pelästytä katsojaa ja pakolaisleirien kuvaus on mitä ajankohtaisin teema ja muistutus siitä, että ongelmat ovat pitkäaikaisia, vaikka politiikka ympärillä muuttuukin.

– Jari Sedergren 2020