TUNNIT (2002)

Michael Cunninghamin kirjaan perustuva Tunnit kertoo kolmesta naisesta, joiden elämät kietoutuvat Virginia Woolfin Mrs. Dalloway -romaanin ympärille. 2000-luvun alkuun sijoittuvassa osassa Clarissa (Meryl Streep) hoitaa aidsiin kuolevaa entistä rakastettuaan (Ed Harris). Eri aikakausilla liikkuvan elokuvan sitoo yhteen Philip Glassin musiikki.

***

Tunnit alkaa itsemurhalla. Kirjailija Virginia Woolf astuu Ousejokeen kivi taskussa ja antautuu virran vietäväksi. On maaliskuu 1941. Elokuva kertoo kolmen naisen päivästä kolmessa eri ajassa ja paikassa. Sen aikana sanaton epätoivo nousee pintaan, kuohahtaa ja painuu taas pinnan alle. Prologia lukuun ottamatta aikatasot ovat 1923, 1949 ja 2001. Naiset ovat englantilainen kirjailija Virginia Woolf (Nicole Kidman), kalifornialainen kotirouva Laura Brown (Julianne Moore) ja newyorkilainen kustannustoimittaja Clarissa Vaughan (Meryl Streep). Naisia yhdistää Virginia Woolfin kokeellinen romaani Mrs. Dalloway.

Woolfin kirja kertoo yhdestä päivästä rouva Clarissa Dallowayn elämässä ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä Lontoossa. Päivän aikana ei ulkoisesti tapahdu juuri mitään, mutta Clarissa käy sen kuluessa läpi elämänsä tärkeitä hetkiä ja ihmisiä. Mitä olisi voinut olla ja mitä oli. Woolf käyttää kirjassa tajunnanvirtatekniikkaa, jossa Clarissan arkiset askareet, kutsujen valmistelut, muistot, pelot ja kuolemanvakavat pohdinnat sekoittuvat. Clarissan ajatuksissa hypätään myös varoittamatta ohikulkijoiden ajatuksiin. Näistä tajunnanvirroista Woolf tuntuu etsivän pohjavirtaa, jossa kaikki yhtyy.

Elokuva perustuu Michael Cunninghamin samannimiseen romaaniin, joka on Woolfin kirjan uudelleentulkinta. Cunninghamin kirjan teemat ja tekniikka on lainattu Woolfilta, toki hyvin vapaasti sovitettuina. Tunnit kertoo kolmen naisen tajunnanliikkeistä. Naisia eivät yhdistä ulkoiset tapahtumat vaan Woolfin kirjan teemat.

Woolf itse kirjoittaa Mrs. Dallowayta, keksii romaaninsa ensimmäisen lauseen ja pohtii päähenkilönsä kohtaloa. Laura Brown on lukija, joka pakenee avioliittoaan pariksi tunniksi hotelliin Woolfin kirjan kanssa. Clarissa Vaughan on saanut sekä etu- että lempinimensä romaanin päähenkilöltä. Lempinimen antaja tekee kuolemaa, ja Clarissa valmistautuu pitämään tälle ystävälleen kutsut.

Vähitellen käy ilmi, että kaikki kolme naista ovat oman arkensa vankeja, tavallisen päivän tavallisten tuntien uuvuttamia. Jokainen kohtaa päivän aikana kuoleman, joko konkreettisesti tai omissa ajatuksissaan. He suunnittelevat kutsuja, järjestelevät kukkia ja hääräävät keittiössä. Kukin heistä suutelee päivän aikana toista naista.

Ällistyttävintä Tunneissa on se, että näin kirjallisista lähtökohdista on saatu aikaan täyttä elokuvaa. Tuottaja Scott Rudin palkkasi käsikirjoittajaksi näytelmäkirjailija David Haren. Tämä hylkäsi kertojaäänen ja sisäisen monologin. Kaikki, mikä kirjassa on näillä keinoin kerrottu, on muutettu kuviksi, ääniksi, katseiksi ja eleiksi. Ohjaaja Stephen Daldry on rakentanut Tunneista tarinan elämän pienistä iloista ja suurista pettymyksistä. Surumielisen kaunis elokuva kulkee ajassa ja paikassa vapaasti kuin aalto ja tempaa katsojan mukaansa. Vasta aivan lopussa tunnelma särkyy, kun tarinoita solmitaan yhteen. Philip Glassin musiikilla on elokuvassa tärkeä rooli, mutta monotonisesti pauhatessaan se alkaa käydä hermoille. Elokuvassa on kolme poikkeuksellisen kiehtovaa naisroolia. Niitä esittää kolme suurta tähteä. Jokainen tekee hienovaraista työtä. He ilmaisevat suuria asioita pienin keinoin, näyttelevät kirkkaasti jotakin sellaista, mille on vaikea löytää sanoja.

Ajassa edestakaisin liikkuessaan Tunnit tulee todistelleeksi, miten muuttumattomia tietyt epätoivon aiheet naisen elämässä ovat. Oma itse määrittyy muiden kautta, aviopuolison ja äidin roolit ahdistavat. Mutta Tunnit voi nähdä toisinkin, vapautumisen tarinana. Nyky-Clarissalla on oma huone, eikä hänen suhteensa toiseen naiseen jää kaipaavaksi suudelmaksi.

Kannattaa lukea Michael Cunninghamin teoksen lisäksi se vielä alkuperäisempi, Virginia Woolfin Mrs. Dalloway vuodelta 1925. Woolfin työnimi oli Tunnit. ”Hän ei enää sanoisi kenellekään ihmiselle, että tämä oli sitä tai tätä”, Woolf kirjoittaa rouva Dallowaysta. ”Hänestä oli aina tuntunut siltä, että oli hyvin, hyvin vaarallista elää vaikkapa vain yksi päivä”.

– Kati Sinisalon mukaan (”Vaikkapa vain yksi päivä. Tunnit on mukaansatempaava elokuva kokeellisesta romaanista, elämänpettymyksestä ja itsemurhasta”. HS NYT 28.2.2003) AA 12.10.2010 – Michael Cunninghamin kirja kannattaa lukea ja todeta, miten jokaisen kolmen naisen tarina on siinä rohkeampi kuin elokuvassa. – Mrs. Dalloway kannattaa lukea, sillä Virginia Woolf on modernin kirjallisuuden suuria neroja ja näkijöitä, niitä, jotka ovat muuttaneet tapaa kokea ja ajatella, tajunnanvirta-ajatuksineen hengenheimolainen elokuvan visionääreille.