KAUNIS ANTONIO (1960)

Locarnon Kultaisen leopardin kopannut Kaunis Antonio on tragedia katolisen kaksinaismoraalin aiheuttamasta miehisestä kyvyttömyydestä. Sisilialaisyhteisössä leimahtaa skandaali, kun käy ilmi, ettei aviomies (Mastroianni) ole vuoden kestäneen liittonsa aikana kertaakaan kajonnut perijätärmorsioonsa (Cardinale). Pasolinin käsikirjoitus päivittää Vitaliano Brancantin fasismia kritisoineen romaanin tapahtumat 1950-luvulle.

***

1950- ja 60-lukujen vaihteen elokuvillaan La notte brava (Rohkea yö, 1959), La giornata balorda (Syntinen päivä, 1960) ja Kaunis Antonio Mauro Bolognini näyttäytyi lupaavana ohjaajana, jonka tyyli kantoi selviä muistumia neorealismista. Asiaan ja elokuvien tasoon vaikutti ilmeisesti myös se, että Pier Paolo Pasolini työskenteli niiden kaikkien käsikirjoittajana. Syntinen päivä perustui lisäksi Alberto Moravian ”Roomalaisiin tarinoihin”.

Näissä elokuvissa Bolognini satiirin ja huumorin keinoin kuvasti italialaisten käsitystä ja riippuvuutta sosiaalisista ja moraalisista – lähinnä seksuaalisista – konventioista, jotka eri yhteiskuntaluokissa saavat erilaisen ja suuresti vaihtelevan ilmauksen. Elokuville on tunnusomaista fatalistinen ihmiskäsitys: henkilöt näyttävät täysin kyvyttömiltä kohtaamaan ongelmiaan muusta näkökulmasta kuin sovinnaisen katolisuuden tai paikallisten perinteiden kannalta, vaikka he muutoin saattavatkin osoittaa merkkejä sekä lahjakkuudesta että mielikuvituksesta. Tässä piilee myös Kauniin Antonion päähenkilön tragedia.

Asetelma on herkullisen groteski: Antonio on komea nuorukainen, joka palaa Roomasta kotiseudulleen Sisiliaan suuren naistenmiehen maineen saattelemana ja solmii edullisen, järjestetyn avioliiton rikkaan ja viehättävän perijättären kanssa. Mutta ennen pitkää osoittautuu, että Antonio on impotentti ja vaimo koskematon. Skandaali sisilialaisessa yhteisössä on valmis. Antonion vanha isä lähtee bordelliin pelastaakseen perheen maineen ja kuolee ylirasitukseen. Sitä ennen hän on onnistunut tekemään palvelustytön raskaaksi, mistä kunnia lankeaa nyt Antoniolle: perhe säilyttää kasvonsa, kun taas Antonio vetäytyy takaisin häpeäänsä ja onnettomaan rakkauteensa – hän pystyy makaamaan vain niiden naisten kanssa joita ei rakasta –, kyvyttömänä ymmärtämään tai murtamaan katolista sovinnaissääntöä joka tuomitsee seksuaalisuuden yhden puolen ja korottaa toisen ylimmäksi päämääräksi ja velvoitteeksi.

Kaunis Antonio perustuu Vitalino Brancatin, antifasistisen italialaisen satiirikon samannimiseen, Mussolinin aikoja kuvailevaan ja Etelä-Italian oloja kritisoivaan romaaniin. Romaanin tyylilaji on lähinnä satiiri ja sen tunnuspiirteitä niukat värit ja vahvasti nautittava todellisuuspitoisuus. Romaani ei kuvaa yksin Antonion kohtaloa, vaan koko kaupungin elämää kymmenen vuoden aikana. Bolognini käsikirjoittajineen on rajannut aiheen Antonion kohtaloon ja käsitellyt sitä tragediana. Ongelma ei ole menettänyt ajankohtaista kantavuuttaan, sillä Brancantin romaani joutui vuosia kestäneen sensuuriprosessin kohteeksi, ennen kuin se pääsi markkinoille.

– Svenska Filminstitutetin esitteen, Henry G. Gröndahlin (1961) ja muiden lähteiden mukaan