BEYOND THE POSEIDON ADVENTURE (1979)

Merten saalistajat/Havets marodörer
Ohjaaja
Irwin Allen
Henkilöt
Michael Caine, Sally Field, Telly Savalas, Peter Boyle, Jack Warden
Maa
USA
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Kesto
115 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Lisätieto
Paul Gallicon romaanista
Ikäraja

Poseidonin tarina jatkuu, kun Michael Cainen näyttelemä hinaajakippari osuu nurinkääntyneen laivan kylkeen ja päättää noutaa sisään jääneet arvotavarat löytöpalkkion toivossa. Operaatio ei kuitenkaan suju niin kuin Strömsössä, sillä mukaan takertuu salakuljetetusta plutoniumista kiinnostunut, Telly Savalasin johtama konnakopla…

***

Filmografiaa vain pintapuolisella tasolla silmäten voisi luulla, että Allen olisi valkokangascomebackinsa Tuhoparven flopattua reagoinut kääntymällä entisten hittiensä puoleen. Tosiasiassa S/S Poseidonin seikkailun jatko-osa on kuitenkin Allenin pitkäjänteisin tuotantoprosessi, jonka valmistelut alkoivat piakkoin originaaliteoksen ensi-illan jälkeen vuonna 1973. Alkuperäisen konseptin oli määrä valmistua vuoden 1974 joulumarkkinoille, ja siinä ykkösosan henkiinjääneet olisivat matkustaneet Itävaltaan laivayhtiön kuultaviksi – vain joutuakseen loukkuun romahtavan alppitunnelin sisälle (projekti jatkoi omaa elämäänsä Allenin vetäytymisen jälkeen, ja realisoitui vuonna 1996 Sylvester Stallonen tähdittämässä elokuvassa Daylight – paniikki tunnelissa). Siirryttyään Foxilta Warnerille vuonna 1975 Allen päätti luopua tunneli-ideasta ja pyysi The Poseidon Adventure -romaanin tekijää Paul Gallicoa kirjoittamaan jatkoa tarinalle – ei romaanille vaan elokuvaversiolle, joka oli merkittävissä määrin muuttanut alkuperäisteoksen juonta. Kirjan lopussa ylösalaisin kääntynyt risteilijä oli uponnut siinä missä se elokuvaversiossa oli jäänyt kellumaan, joten Gallico päätti sijoittaa tapahtumat samaan laivaan uusin henkilöhahmoin. Romaanikäsikirjoitus jäi kesken Gallicon kuoltua kesällä 1976, mutta se tahkottiin kaikesta huolimatta julkaisukuntoon alkuvuodesta 1978. Ja jälleen Allenin elokuvaversio muutti tarinaa monin osin.

Katastrofielokuvien lyhyt kukoistuskausi oli 1970-luvun lopulle tultaessa hiipunut nopeasti, mistä Ronald Neamen Meteorin ja Jan Troellin Hurrikaanin kaltaiset megaluokan flopit olivat näyttäviä osoituksia. Allenkin kaatoi jatko-osansa tekoon nykyrahassa mitattuna 42 miljoonaa dollaria, mutta lipputulot jäivät alle yhdeksään miljoonaan (alkuperäisen Poseidonin tekeminen oli maksanut 35 miljoonaa ja se oli kerännyt yli 920 miljoonan tuotot). Suomen Warner reagoi suhdannevaihteluihin saattamalla elokuvan täkäläiseen ensi-iltaan katastrofi- ja Poseidon-kytkökset pimittäneellä nimellä Merten saalistajat, ynnä Allenin viimeisen katastrofielokuvan When Time Ran Out… vieläkin pähkähullummalla tittelillä Tropiikin sudet. Merten saalistajat -nimi viittaa siihen, kuinka Michael Cainen näyttelemä, lastinsa tsunamissa menettänyt hinaajakippari löytää ylösalaisin kääntyneen valtamerihöyryn ja kapuaa yhdessä matkustajansa (Sally Field) ja perämiehensä (Karl Malden) kanssa etsimään eloonjääneitä ja harjoittamaan kansainvälisen merimieskäytännön mukaista ”saalistusoikeutta”. Kujanjuoksuun nurinkurisen laivan käytävälabyrinteissa lisätään gangsterikieppiä Telly Savalasin johtaman, ortodoksisen kirkon lääkäriryhmäksi esittäytyvän hämäräpoppoon myötä: petokset ja valeidentiteetit ovat katastrofin jälkinäytöksen peruskauraa. Tuoreita genresävyjä ja kierrätysaineksia – ykkösosasta suoraan napatuista pienoismallikuvista lähtien – yhdistelevän kokonaisuuden viehättävin aineosa on Slim Pickensin roolisuoritus arvoviinipulloa läpi hylyn kanniskelevana teksasilaismiljonäärinä.

– Petteri Kalliomäki 26.10.2023