THE BOLSHOI BALLET (1957)

Kun Bolšoi-baletti teki ensimmäisen vierailunsa Suomea läntisempiin maihin, hälytettiin Czinner kuvausryhmineen ja ”metodeineen” paikalle. Elokuvassa The Bolshoi Ballet Galina Ulanova ja kumppanit tanssivat kameroille Giselleä Covent Gardenissa illan yleisöesitysten jälkeen. KAVI:n kokoelmista on kaivettu esiin värinsä kauniisti säilyttänyt alkuperäinen Eastmancolor-kopio.

Baletti puhuu! -sarja on toteutettu yhteistyössä 100 vuotta täyttävän Suomen kansallisbaletin kanssa. Tutustu kansallisbaletin juhlaohjelmaan täällä.

***

Balettielokuva on – yhdessä pehmopornon kanssa – yksi seitsemännen taiteen sitkeimmistä lajityypeistä: se elää vuosikymmenestä toiseen siitä huolimatta, että pikkuporvarilliset käsitykset ’oikean’ elokuvan olemuksesta pyrkivät itsepintaisesti sysäämään sen marginaaliin. ’Näyttämötaltiointi’ tai ’filmattu teatteri’ ovat tyypillisiä vähätteleviä määreitä – omiaan saamaan kelpo pseudointellektuellin ummistamaan silmänsä sellaisilta elokuvallisten tila–aika-ulottuvuuksien uudelleenhahmotuksilta, joille esimerkiksi Apollinari Dudkon ohjaustyöt ja Kiinan kulttuurivallankumouksen aikaiset balettifilmatisointit ovat raivanneet polkuja.

Wieninjuutalaista syntyperää oleva Paul Czinner (1890–1972) on yksi tämän ylenkatsotun genren kirkkaimmista nimistä. Hänellä oli oikeastaan kolme erillistä elokuvauraa: ensimmäinen Weimarin Saksassa (jonka kuuluisin hedelmä on Janningsin ja Veidtin pääosittama triangelidraama Nju, 1924), toinen Hitlerin valtaannousun jälkeen Englannissa (alkaen elokuvalla The Rise and Fall of Catherine the Great, 1934), ja kolmas – Broadwaylla vietetyn 1940-luvun jälkeen – niinikään Englannissa, arvovaltaisten baletti- ja oopperaproduktioiden ikuistajana. Sarja alkoi vuonna 1955 elokuvalla Mozart’s Don Giovanni (jossa kapellimestari Wilhelm Furtwängler nähtiin ensimmäisen ja ainoan kerran valkokankaalla), ja huipentui vuonna 1966 Prokofjevin Romeoon ja Juliaan, jonka pääroolin tanssi itse Rudolf Nurejev.

 The Bolshoi Ballet eli Suuri baletti syntyi legendaarisen kulttuurivierailun liepeillä, kun Bolšoin prima ballerina assoluta Galina Ulanova (1910–98) kiersi ensimmäistä kertaa ulkomailla. Hänen heinä-elokuussa 1956 Lontoossa nostattamaansa ihailumyrskyä on verrattu Anna Pavlovan ensivierailuun puolta vuosisataa aiemmin. Kameroihin Ulanova oli ehtinyt tottua vuotta ennen Czinner-yhteistyötä työskennellessään Lev Arnštamin ilmavan Romeo ja Julia -filmatisoinnin parissa. Sittemmin, vuoden 1959 USA:n vierailun yhteydessä hänet onnistuttiin koppamaan Disneyland-sarjan Tšaikovski-episodiin ”Joutsenlampea” tanssimaan.

 Suuri baletti koostuu suurimmaksi osaksi Ulanovan tähdittämän ”Gisellen” katkelmista. Ennen näitä näemme tulkinnan Saint-Saënsin ”Kuolevasta joutsenesta”, ynnä kiihkeän kimaran Bolšoi-ensemblen hittituotteita. Tanssit taltioitiin multikameratekniikalla Covent Gardenin Royal Opera Housessa iltaisin yleisöesitysten jälkeen. Valmiissa elokuvassa illuusio yleisön läsnäolosta luodaan mm. ääniraidalle lisättyjen yskähdysten ja väliaplodien avulla. Myös näyttämöltä kaikuva tossujen töminä kuuluu Czinnerin esitystilanteen taikaa tavoittelevaan kudelmaan – erotuksena balettifilmien valtavirrasta, joista moiset häiriöäänet on yleensä siivottu pois.

 Harvinaiseksi käyneen tanssielokuvahelmen aikanaan herättämästä mielenkiinnosta todistaa se, että teos huomioitiin parhaan musikaaliscoren oscar-ehdokkuudella.

 – Petteri Kalliomäki 23.9.2019