MONTY PYTHONIN PAREMMAT PILAT (1971)

And Now for Something Completely Different/Monty Pythons bättre bitar
Ohjaaja
Ian MacNaughton
Henkilöt
Graham Chapman, John Cleese, Terry Gilliam, Eric Idle
Maa
GB
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Kesto
88 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Lisätieto
televisiosarjasta Monty Pythonin Lentävä Sirkus
Ikäraja

Monty Python -ryhmän ensimmäinen elokuva, alun perin yhdysvaltalaisyleisölle suunnattu Monty Pythonin paremmat pilat (And Now for Something Completely Different, 1971) sisälsi televisiosarjoista tuttuja sketsejä uudelleennäyteltyinä sekä Terry Gilliamin animaatioita.

***

Monty Python -ryhmän ensimmäinen pitkä näytelmäelokuva syntyi alun perin Amerikan markkinoille tarkoituksena esitellä sikäläiselle yleisölle koti­maassaan tavattoman suosion saavuttanut komediatiimi parhaine sketseineen. Mo­net sketseistä ovat olleet oman aikansa legendoja; nyt ne on sidottu kokonai­suudeksi varsin osuvien animaatiojaksojen avulla, ja vaikka sikermä saattaa näyttää epätasaiselta, siitä voi vielä aistia Monty Pythonin alkuperäisen hen­gen, omaperäisen surrealismin, terävän ja riehakkaan anarkismin, joka ei kumarra auktoriteetteja eikä historian sankaritaruja.

Monty Pythonin paremmat pilat sisältää mm. ryhmälle tyypillistä kielisatii­ria: näemme katkelmia 1970-luvun alun Lontoosta, jonne ”unkarilaiset” saapuvat ostamaan savukkeita mukanaan sanakirja,  joka väistämättömästi aiheuttaa enem­män sekaannusta kuin yhteisymmärrystä. Kokonaisuuden toimivimpiin ideoihin kuu­luu tarina ”mummojengistä”, ihmisten päälle hyökkäävistä mummoista, joiden perustelut ”pitsipukuiselle seniiliydelleen” saavat aidosti surrealistiset mit­tasuhteet. John Cleesen johdatuksella suunnitellaan ”kaksihuippuisen Kilimand­zharon” valloitusta rakentamalla silta huippujen väliin. Lisäksi katsoja saa tutustua ”hammaslääketieteen Domino-teoriaan”, vitsiin joka tuhosi Hitlerin sekä romanttiseen tukkijätkään.

Vaikka Monty Python -huumorin runkona on paljolti parodia television kaavoista, se on tässäkin parhaimmillaan vastustamattoman hauskaa. Kaikkineen rosoineen ja epäonnistuneine piirteineen siinä on enemmän kuin puolessa tusinassa standardikomediassa. Satiirin kaikupohja saattaa olla brittitodelli­suudessa ja -mytologiassa, mutta osoite ja viesti ovat selvät yli rajojen.

– Eri lähteiden mukaan ST