KAUPUNKI MEREN SYVYYKSISSÄ (1970)

Allenin tuotannot ovat peruselementtien – ennen kaikkea tulen ja veden – elokuvaa. Kirjavan futuristista silmäkarkkia tarjoileva, alkujaan TV-sarjapilotiksi aiottu Kaupunki meren syvyyksissä sijoittuu kaukaiselle 2050-luvulle: USA:n hallitus päättää siirtää Fort Knoxin kultavarannot turvaan valtameren pohjalle amfibioihmisten avustuksella.

***

Uransa huippuvuodet elokuvien ja television välillä luovinut Irwin Allen oli kohonnut Fox-yhtiön TV-tuotantojen kuninkaaksi sellaisilla 1960-luvun sarjoillaan kuin Voyage to the Bottom of the Sea (110 jaksoa vuosina 1964–68) ja Lost in Space eli Matkalla avaruuteen (84 jaksoa 1965–68). Vuonna 1969 hän teki ensimmäisen yrityksen uuden vedenalaisen sarjan City Beneath the Sea käynnistämiseksi, ja valmisti kymmenminuuttisen trailerin promotakseen hankkeen televisioyhtiöille. Allen pyrki iskemään siihen lokeroon, jonka alkuperäinen Star Trek oli jättänyt jälkeensä tultuaan perutuksi kahdeksankymmenen episodin jälkeen. Kirjavanfuturistiset, muiden TV-sarjojen ylijäämälavasteilla täydennetyt puitteet eivät kelvanneet rahoittajille, mutta Allen ei lannistunut, vaan ryhtyi tuottamaan täyspitkää televisioelokuvaa samalta pohjalta. NBC:n maanantaielokuvana 25.1.1971 ensiesittämän Kaupungin meren syvyyksissä oli senkin tarkoitus palvella pidemmän sarjan käynnistysalustana, mutta ostajat eivät tälläkään kertaa innostuneet.

Eurooppaan Kaupunki meren syvyyksissä myytiin useiden oman aikansa kalliimpien TV-elokuvien tavoin valkokangaselämyksenä, ja tässä mielessä se merkitsi Allenin paluuta teatterielokuvien pariin Viisi viikkoa ilmalaivassa -floppia seuranneiden yhdeksän vuoden jälkeen. Briteissä elokuvaa levitettiin sen apokalyptista meteorijuonta alleviivanneella nimellä One Hour to Doomsday. Kriittistä arvonantoa ei ole tippunut sen enempää ensi-iltakierroksella kuin myöhemminkään. The Aurum Film Encyclopedia -sarjan Science Fiction -niteessä teos kuitataan ”hölmöimpänä Allenin katastrofielokuvista”. Suomessa siitä kirjoitti ainoastaan kaiken mahdollisen katsonut sankaricinefiili Markku Tuuli, jota kokemus ei saanut näkemyksellisimmälle tuulelleen: ”(…)science fictionseikkailu, josta ei ole mitään hyvää sanottavaa. Se on kömpelösti ohjattu, halvalla (so. läpinäkyvällä) tekniikalla tehty tuote, jossa ohjaaja pyrkii peittämään surkean tarinan sinänsä kiehtoviin vedenalaiskuviin siinä kuitenkaan onnistumatta. On ikävää, että Kaupungin meren syvyyksissä kaltaiset heikot tekeleet jäävät ainoiksi esimerkeiksi science fiction elokuvista, kun toisaalta tulematta jäävät sellaisetkin mielenkiintoiset sf-filmit kuin George Lucasin THX-1138, Douglas Trumbullin Silent Running ja monet muut. Toivottavasti nyt Stanley Kubrickin A Clockwork Orange kuitenkin nähdään meillä.” (Katso 27/1972)

Yleisö oli samaa mieltä, eivätkä Allenin jo valmistumishetkellään viehkosti vanhanaikaiset amfibiomiehet ja aaltojenalaiset Fort Knoxit onnistuneet houkuttelemaan meikäläisiin teattereihin kuin hieman höntit kolmetuhatta katsojaa – mikä merkitsee ylivoimaisesti tilastohistorian huonointa saalista millekään Allenin elokuvalle. Ajat olivat kuitenkin muuttumassa, sillä vuonna 1970 Hollywood oli tehnyt uuden ja suursuositun pelinavauksen nimeltä Airport / Kiitorata. Allen kuunteli kassalippaiden kilinää herkällä korvalla ja otti opikseen…

– Petteri Kalliomäki 13.9.2023