RIKOLLISET (1960)

Ryöstökeikka menee pieleen, kun yön pimeydessä Milanosta matkaavan Davosin vaimo ja rikolliskumppani ammutaan kuoliaaksi. Davos jää kahden pojan yksinhuoltajaksi. Sydäntä särkevä tematiikka ja Sautet’n hienovarainen ohjaus viestivät elämän kovettamasta miehestä (painijana aloittanut Lino Ventura), jolla on menetettävänä samanaikaisesti kaikki ja ei mitään.

***

Rikolliset perustuu José Giovannin romaaniin, jota se seuraa varsin uskollisesti. Giovanni on sangen keskeinen hahmo ranskalaisessa rikoselokuvassa; hänen teoksiaan ovat filmanneet sekä tunnetut että tuntemattomat ohjaajat ja useimmiten hän on ollut itse tekemässä käsikirjoitusta. Merkittävimpiä Giovanni-elokuvia ovat Jacques Beckerin mestariteos Tunneli (1960) ja Jean-Pierre Melvillen Toinen hengenveto (1966). Robert Enrico on filmannut kolme Giovannin romaania: Poskisolistit (Les grandes gueules, 1965), Seikkailijat (1966) ja Ho! – Pariisin kettu (1968). Ahkeralle, joskaan ei kovin merkittävälle gangsteri- ja agenttielokuvien ohjaajalle Jacques Deraylle Giovanni on tehnyt kolme käsikirjoitusta ja on itsekin esiintynyt ohjaajana elokuvissa Hyvästi kaunokaiseni ja Takaa-ajo Pariisissa (Dernier domicil connu), vuosilta 1966 ja 1969. Giovannin romaaneista on suomennettu ainakin Riskinsä kullakin (eli Rikollisten alkuteos), Ho! ja Pahan onnen lintu.

Giovannin keskeisiä teemoja ovat rikollisten väliset suhteet: ystävyys, petos, alamaailman omalaatuiset kunniakäsitykset ja pelisäännöt yleensä. Se, mitä tavataan sanoa normaaliksi maailmaksi on ikään kuin kulissina taustalla. Toisaalta rikollisten maailma on pyritty tekemään mahdollisimman tavalliseksi, arkiseksi. Rikollisten päähenkilöt ovat ammattirikollisia, syitä ei selitellä: rikollisuus on ammatti siinä, missä muutkin. Rikollisten Abel ja Raymond ovat tavallisen näköisiä miellyttäviä kavereita, jotka lähtevät töihin siinä, missä muutkin, he vain elättävät perheensä ryöstöillä. Heidän suhteensa työhönsä on asiallinen: he eivät ole mitään sadisteja, mutta pakon edessä saattavat tappaa ilman tunnontuskia. Tavallisuuden vaikutelmaa korostaa edelleen huomio, joka suodaan Abelin perheelle ja ennen kaikkea lapsille.

Sekä Rikollisissa että Melvillen Toisessa hengenvedossa Lino Ventura esittää ikääntyvää ammattirikollista, joka useiden vuosien poissaolon jälkeen palaa takaisin Ranskaan, Pariisiin. Melvillen elokuvassa hän pakenee vankilasta, Rikollisissa taas Italian poliisia. Molemmissa elokuvissa hänen aikansa on jo ohi. Ajat ovat muuttuneet: vanhat ystävät pettävät, entisiä pelisääntöjä ei noudateta. Raymond ja Abelin vaimo ammutaan heti heidän päästyään Ranskaan ja Abel joutuu piileksimään kahden poikansa kanssa. Ystävät, joita Abel ennen on auttanut, ovat siirtyneet enemmän tai vähemmän ”kunniallisiin” puuhiin ja ovat haluttomia auttamaan häntä, lopuksi he ovat valmiita jopa pettämään hänet. Vanhat kunniakäsitykset eivät heille merkitse enää mitään, Abelille ne taas ovat elämäntapa. Entisten ystävien petoksen vastapainoksi muodostuu Abelin ja Eric Starkin välinen ystävyys, josta kasvaa elokuvan keskeinen jännite. Mutta Abel tajuaa, että hänen aikansa on ohi ja että hänen rinnallaan Starkilla ei ole mitään tulevaisuutta. Ennen lopullista luopumistaan Abel kuitenkin kostaa niille, jotka ovat hänet pettäneet: hän pitää elämäntyylistään ja kunniakäsityksistään kiinni loppuun asti.

– ST; tietoa päivitti AA 20.2.2001