KUOLEMAN ASEMA (1959)

Viimeisessä Ranown-elokuvassa yksinäinen sankari etsii intiaanien kaappaamaa naista. Codya (Randolph Scott) ei kiinnosta luvattu löytöpalkkio, vaan hänen motiivinsa ovat toiset. Suuresta rahasummasta kiinnostuu kuitenkin pari konnaa. Budd Boetticher on tyylinsä huipulla, ja yhteistyö Burt Kennedyn kanssa on hiottua: teemat ovat tarkentuneet ja vahvistuneet.

***

Budd Boetticher ja Randolph Scott tekivät yhdessä seitsemän elokuvaa. Niistä viimeinen, runollisin ja useiden arvioiden mukaan myös taiteellisesti kestävin, on kostotarina Kuoleman asema (1960), jossa comanchero Jefferson Cody (Randolph Scott) pelastaa komanšien kaappaaman Nancy Lowen (Nancy Gates).

Comancheroiksi nimitettiin komanšien kanssa tavalla tai toisella liittoutuneita amerikkalaisia tai meksikolaisia. Yhdysvalloissa komanšit olivat lounais-Yhdysvallan tasankojen suurin valtakunta, joka myös kykeni vastustamaan idästä saapuvia uudisasukkaita, jotka olivat useimmiten eurooppalaista syntyperää. Silloin kun osapuolet eivät olleet sotajalalla, he tekivät kauppaa, mutta valvoivat samalla kauppareittejä. Kuten monista westerneistä olemme oppineet, komanšit tarvitsivat ja ostivat aseita comancheroilta.

Boetticherin tarinan ytimessä on pohjimmiltaan kosto. Jefferson Cody on menettänyt vaimonsa intiaanien sieppauksessa, ja siksi hän on motivoitunut pelastamaan muita kaapattuja (valkoisia) naisia. Tämä vuosikymmenen kestänyt loputon ja mitä ilmeisimmin toivoton matka tai kiirastuli vertautuu helposti Odysseukseen, joka etsii Eyrydikeaan helvetistä.

Nyt Cody etsii rouva Lowea, jonka puoliso on luvannut vaimonsa ”elävänä tai kuolleena” löytäjälle palkkion. 5000 dollaria on niin suuri summa, että sitä hamuavat palkkionmetsästäjän lisäksi myös lainsuojattomat. Tilannetta komplisoi se, että he kertovat rouvalle palkkiosta, mikä saa tämän epäilemään Codyn tarkoitusperiä.

Myyttisiä taustoja on nähtävissä myös rosvojen hahmoissa.  Esimerkiksi Ben Lanen, aiemman massamurhaajan ja häikäilemättömän oloisen miehen, joka ei säästä edes omiaan, esikuvaksi sopii Raamatun kuningas Saul. Kun rosvokolmikon pehmo Frank – tekoajan viite sukupuoliseen suuntautumiseen tietysti – hoitaa Dobien nuolien täyttämää ruumista, on ahkeran tulkitsijan syytä ottaa esille Raamatun Kuningasten kirja.

– Eri lähteistä Jari Sedergren 2019