LANNISTUMATON LUKE (1967)
Cool Hand Luke/Rebell i bojorEtelävaltioiden kahlejengikuvauksessa Newmanin esittämä kapinallinen ei suostu alistumaan julman vankilajohtajan ankaraan kuriin. 1960-luvun systeeminvastaisuutta huokuva teos oli käänteentekevä elokuva Newmanin uralla ja tv-ohjaajana kunnostautuneen Stuart Rosenbergin studiodebyytti. Uskonnollista kuvastoa ja ikimuistoista dialogia sisältävä energinen draama muistetaan myös legendaarisesta kananmunasyöntikohtauksestaan.
***
Amerikkalaisen Stuart Rosenbergin (1927–2007) Brubaker – kiveä kovempi (1980) kuvasi nasevasti uudistuksia ajavan vankilanjohtajan turhia yrityksiä saada näkemyksiään esille ahdasmielisessä poliittisessa ympäristössä. Runsaat kymmenen vuotta aikaisemmin Rosenberg oli jo selvästi paremmin kuvannut amerikkalaisen vankilan olosuhteita elokuvassaan Lannistumaton Luke, jossa hän laajensi näkemystään yleisempään, ahdingossa elävien ihmisten myyttien luomisen tarpeeseen.
Lannistumaton Luke on kuvaus miehestä, joka tuomitaan kahdeksi vuodeksi rangaistussiirtolan kahlevangiksi hänen väännettyään humalassa putkitongeilla auki pysäköintimittareita. Luke kohtaa vankilassa tarkasti hierarkkisen järjestelmän, joka vaikuttaa niin vankien kuin vartijoidenkin yhteisöissä. Eikä Luke sopeudu tähän saaden heti vastaansa molemmat ryhmät. Mutta hänen kapinansa voittaa pian vankien kunnioituksen, ja hänestä tulee vankien toiveiden symboli.
Rosenberg on aina elokuvissaan osoittautunut nasevaksi ja tehokkaaksi ohjaajaksi, jolla on silmää visuaalisille asetelmille ja toisaalta otetta hyvien näyttelijöiden avustuksella pelkistää kerrontaansa nimenomaan oleellisiin seikkoihin. Conrad Hallin upeaan kameratyöhön ihastunut Rosenberg päästää tosin Lannistumattoman Luken paikoin hukkumaan kuvalliseen keikailuun. Liialliset otokset aurinkolasien heijastuksista ja ylikorostuneet sähinäkuvat pääsevät hieman häiritsemään kokonaisuutta. Mutta muuten Lannistumaton Luke on iskevä, kova ja myös varsin julma elokuva.
Tarina on mielenkiintoinen myös symbolisella tasolla. Vankilamiljööseen sijoitettuna se tarkastelee osuvasti ihmisten myyttien luomisen tarvetta. Lukesta, jonka vastarinta totalitaarisuutta ja väkivaltaa kohtaan on lähinnä spontaania kapinaa, tulee miehille esikuva ja samastumisen kohde. Hänen kauttaan hekin tuntevat taistelevansa vallanpitäjiä vastaan, ja siksi Luken murtuessa ihailu vaihtuukin halveksunnaksi.
Mutta myyttien kaipuu on voimakkaampaa kuin todellisuuden hyväksyminen. Luken tarkoituksettoman elämän katkaissut tarkoitukseton kuolema nähdään pelastavana tekona, lunastuksena, josta väkivallan alla elävät miehet nostavat voimaa kestää edelleen.
Lannistumaton Luke voidaankin nähdä jännittävästi kristillisenä vertauskuvana. Vankien edellinen johtaja Dragline asettaa itsensä täysin Luken käyttöön. Huomattuaan Luken henkisen lannistumattomuuden hänestä tulee Pietarin tavoin Luken apostoli, joka tämän kuoleman jälkeen jatkaa opin saarnaamista ja myytin ylläpitämistä. Kristus ja opetuslapset -asetelmat, ihmeteot (50 munan syönti), uskon levittäminen ja työn jatkaminen ristiinnaulitsemisen jälkeen ovat näkyvästi esillä. Ne tekevät Lannistumattomasta Lukesta tavallista vankilaelokuvaa kiehtovampaa katsottavaa.
– Markku Tuulen mukaan (Katso 1.6.1981) AA 1.1.2010 – Lannistumaton Luke kuului Paul Newmanin 1960-luvun suuriin antisankarielokuviin samoin kuin Suurkaupungin hait (1961) ja Hud – Lännen kapinallinen (1963). Kaikissa nähtiin elokuvan historian upeimpiin kuuluvaa scope-kuvausta. Nuo Paul Newmanin parhaisiin kuuluvat elokuvat ovat keskeinen välittävä linkki 1950-luvun ”rebel without a cause” -hahmojen (Montgomery Clift, Marlon Brando, James Dean) ja 1960-luvun lopun Easy Rider -sukupolven välillä. – Creedence Clearwater Revival teki kuuluisat tulkinnat kahdesta Harry Dean Stantonin elokuvassa esittämästä laulusta. – Jalem = Jack Lemmon Productions.
