ANTAKAA LAPSENI TAKAISIN (1976)

Ohjaajan oikeus- ja moraalifilosofiset pohdiskelut saavuttavat synkän lakipisteensä hänen kolmanneksi viimeisessä elokuvassaan, jonka aihe on rikoksista julmin: lapsenmurha. Annie Girardot näyttelee äitiä, jonka kymmenvuotias tytär tulee tuntemattoman rikollisen kaappaamaksi. ”Kullekin oma helvettinsä,” lupaa elokuvan alkuperäinen nimi.

***

Madeleine ja Bernard Girardin yhdeksänvuotias tytär Nina joutuu kidnappaajan käsiin. Epätoivoinen äiti vetoaa televisiolähetyksessä yleisöltä apua ja kääntyy vasta sitten poliisin puoleen. Pian tämän jälkeen kidnappaaja vaatii suurta rahasummaa. Lunnaat maksetaan, mutta tytär löydetään kuristettuna. Kuka on kamalan teon takana?

Ohjaaja ja toinen käsikirjoittaja André Cayatte kiihdyttää elokuvansa tempon huippuunsa alkusekunneista lähtien, kun Madeleine Girard ajaa tuhatta ja sataa televisioasemalle kertomaan tarinaansa. Hän saakin ohjelmavirran poikki ja pääsee kertomaan tilanteestaan: se, joka on tyttären katoamisen takana, ottakoon yhteyttä mahdollisimman nopeasta

Intron jälkeen keskiöön asettuvat myös media ja yleisö. Kaikkien intressissä on, ettei perhe romahda täysin. Apua, tai ”apua” satelee yleisöltä, selvännäkijöiltä ja tietysti on myös niitä, jotka ilmoittautuvat syyllisiksi. Saatava informaatio on kaiken kaikkiaan sekavaa, ristiriitaista: ilmapiiri on kaiken kaikkiaan tulehtunut ja jopa hysteerinen.

Kun selviää, että kyse ei lopulta ole rahasta, alkaa selvittely siitä, kuka voi olla hirmuisen teon takana. Perhe, ystävät, naapurit? Jos kohta tunteet ja niiden pidättely, varsinkin tilanteessa jossa kyyneleet ovat jo loppu, ovat keskiössä, asioita selvittelemään ryhtyy pragmaattinen komisario Bolar.

Intensiivisen trillerin takana on osaavaa väkeä, jota loistavat näyttelijät erilaisten persoonallisten roolien parissa kannattavat alusta loppuun.

–Jari Sedergren 2019