MIES, JONKA MINULLE ANNOIT (1954)
The Country Girl/Mannen du gav mig 
Grace Kelly kärsii alkoholisoituneen näyttelijän vaimona Georgiena. Näyttelijä (Bing Crosby) yrittää palata takaisin lavalle, ja ohjaaja (William Holden) syyttää Georgieta Frankin ongelmista. Todellisuudessa vaimo huolehtii miehestään liikaakin. Poikkeuksellisesti vaatimattomasti stailattu Kelly kanavoi alkoholistin vaimon ääretöntä pettymystä Oscar-palkinnon arvoisesti.
***
Broadway-ohjaaja Bernie Dodd (William Holden) antaa vielä yhden mahdollisuuden alkoholisoituneelle näyttelijälle Frank Elginille (Bing Crosby), jonka vaimo Georgie (Grace Kelly) jaksaa uskollisesti taistella miehensä puolesta, vaikka tilanne näyttää yhden jos toisenkin kerran lähinnä epätoivoiselta. Tilanne kärjistyy sillä ohjaajalla on naisen suhteen pahat mielessä.
Mies, jonka minulle annoit on epäilemättä aviodraama, mutta se on myös teatterielokuva, elokuva näyttelijöistä ja näyttelemisestä. Bing Crosbyn näkökulmasta George Seatonin varmakätinen ohjaus oli täysosuma, ehkä hänen uransa paras näyttelijäsuoritus. Avioliiton lisäksi kyse on tietysti niistä miehistä, jotka eivät voi olla iskemättä kynsiään tilanteesta kärsiviin naisiin.
Teknillisenä suorituksena – yhtä aikaa elokuvana ja teatteriesityksenä – ohjaaja Seaton on tehnyt loistavaa työtä. Dialogi toimii, muoto säilyy ja kolmiodraama saa ulottuvuuksia ja syvyyksiä niin kuin elokuvassa pitääkin.
Grace Kellyn Oscar-palkintoa suupaltti Groucho Marx nimitti ”ryöstöksi”. Todennäköisesti hän niin kuin monet kriitikotkin olisi antanut sen tuona vuonna Tähti on syntynyt -elokuvan perusteella Judy Garlandille. Grace Kelly seisoi roolissaan kahdella jalalla tukevasti maassa ja tunsi loppuun asti vastuullisuutta tavalla, joka ei olisi onnistunut muuten kuin rehellisellä pelillä. Ja rehellisyys on se keino, jolla kriisejä, joihin melkein kuka tahansa voi joutua milloin tahansa, kannattaa kohdata. Mutta kyse ei olisi Odetsin näytelmästä, jos tämä olisi kerrottu yksiselitteisen helposti, ei suinkaan. Syyllisyyksissä, mikä mitäkin aiheuttaa, on pohtimista jälleen kerran.
Kysymys epäonnistumisesta ja onnistumisesta on siis yksi niistä ikuisesti elävistä teemoista, jotka Seatonin työssä jaksavat kiinnostaa. Kateellisuuttako? Pätemistä jos ei tällä niin toisella areenalla? Ja miksi se epäonnistuminen on niin helppoa muiden katsoa, kunnes kukaan ei oikein tiedä, miten auttaa ”miestä mäessä”…
– Jari Sedergren 2022