LÄHTÖ (1967)

Masculin Féminin -elokuvan parivaljakko nähtiin myös puolalaisen Skolimowskin belgialaiselokuvassa. Autohullu parturi on ilmoittautunut ralliin ilman autoa, joten hän kehittelee erilaisia suunnitelmia saadakseen kisoja varten pomonsa Porschen. Traagisesti muutamaa vuotta myöhemmin kuolleen Krzysztof Komedan jazzrallit tekevät Berliinin elokuvajuhlilla parhaana elokuvana palkitusta komediasta entistä intensiivisemmän ja nautittavamman.

***

Wajdan ja Polańskin jälkeen Jerzy Skolimowski (s. 1938) näyttäytyi yhtenä jännittävimmistä lahjakkuuksista puolalaisessa filmissä. Hän oli kunnostautunut myös runoilijana, näytelmäkirjailijana, näyttelijänä ja nyrkkeilijänä. Ensimmäiset elokuvameriittinsä Skolimowski sai Wajdan Yö leikkien ja Polańskin elokuvan Veitsi vedessä käsikirjoittajana. Polański on luonnehtinut maanmiestään: ”Skolimorowskin lahjakkuus ei miellytä elokuvaihmisiä, mutta alusta lähtien olin varma, että hänestä tulisi jotakin, sillä hänellä on hermoa… Hän on hyvin vakava, järjestelmällinen ja olen oppinut häneltä paljon.”

Lähtö on Skolimowskin neljäs pitkä elokuva. Irrallisen (1964), Walkoverin (1965) ja Muurin (1966) jälkeen ja belgialaisena tuotantona se oli hänen ensimmäinen elokuvansa Puolan ulkopuolella. Lähdön sankari on Marc, nuori kampaajaoppilas, jonka ainoa kiinnostuksen kohde elämässä on miltei fyysinen intohimonsa nopeisiin autoihin. Mitään tarinaa sanan sovinnaisessa mielessä elokuva ei kerro, se on pikemminkin sarja pieniä tapahtumia, jotka kuvaavat Marcin yrityksiä – joista jotkut ovat laillisia, jotkut laittomia – hankkia Porsche, jolla hän voisi osallistua kilpa-ajoihin. Niin kuin David Wilson tähdentää, ”Marc on omituisen erillään ympäröivästä maailmasta, mutta tämä ei ole hänen puoleltaan tietoista: hän on erilainen, koska hän on täysin välinpitämätön muusta kuin itsestään, hänen levottomuutensa on vain ulkoinen ilmaus hänen itsekeskeisestä ja itseriittoisesta pakkomielteestään.”

Skolimowskin tyyli on viileää ja etäistä, vaikka joskus loisteliasta ja miellyttävää miltei lamaannuttavalla tavalla. Tähtipari ja kuvaaja ovat samat kuin Maskuliini Feminiinissä ja Godardin vaikutus on ilmeinen joissakin katukuvissa, joissa henkilöt näyttävät kääpiöiltä taustan suurien mainosjulisteiden rinnalla. Vaikka jotkut arvostelijat ovat pitäneet Lähtöä kevyempänä kuin Skolimowskin puolalaisia elokuvia, siihen yleisesti ottaen suhtauduttiin innostuneesti. Myönteisimpien joukossa oli Raymond Durgnat: ”Samalla kun Skolimowski on siirtynyt kommunistisesta Puolasta kapitalistiseen Belgiaan, ovat myös ongelmat vaihtuneet. Hänen sankarinsa paikkana ei ole valtio, vaan rikkaat. Hän on vapaa myymään itsensä, mutta ainoan tarjouksen hän saa naiselta, joka haluaa gigolon. Tässä Belgiaan sijoittuvassa tarinassa kulkee vahva puolalainen alasävy. Osittain se on taustan ja satunnaisten ohikulkijoiden melankoliaa, joka antaa syvyyttä ja kontrastia komedialle. Osittain se on riehakkaan, itsekeskeisen uskalluksen ja kyynisen turhuuden tunteen sekoitusta, joka on leimannut niin monia sodanjälkeisiä puolalaisia elokuvia. Osittain se on tarkkaa silmää inhimillisen käytöksen naurettavilla ja kuitenkin runollisille epäsuhtaisuuksille… ihmissuhteille jotka saattavat syntyä sekunnissa ja ovat koko ajan hajoamassa tai muuttumassa joksikin muuksi. Osittain se on etäistä ja tunteetonta tarkkailua, joka menee niin pitkälle, että rikkoo selvän samastumisen ja tuo tilalle tunteen syvistä sisäisistä ristiriidoista.”

– Irish Film Societyn esitteen (1968) mukaan