TRI MABUSE – RIKOSTEN PYÖRTEISSÄ (1922)

Dr. Mabuse, der Spieler, 2. Teil: Inferno, ein Spiel von Menschen unserer Zeit/Dr Mabuse i brottets virvlar
Ohjaaja
Fritz Lang
Henkilöt
Rudolf Klein-Rogge, Alfred Abel, Gertrud Welcker
Maa
Saksa
Tekstitys
suom. tekstit/svenska texter
Kesto
93 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Lisätieto
Norbert Jacquesin romaanista * Leiser-Atlas -versio 1964
Ikäraja

Alleviivatusti ajan henkeä taltioimaan pyrkineissä Tri Mabuse -elokuvissa 1920-luvun yläluokkainen kokemusmaailma levittäytyy kankaalle koko hysteerisessä irvokkuudessaan. Uhkapelejä, pörssikeinottelua, kokaiinia, okkultismia – kokoavana hahmona monikasvoinen superrikollinen, joka operoi yhteiskuntajärjestyksen yläpuolella ja tiivistää omistavan luokan hengen.

***

Fritz Langin Tri Mabuse on elokuvaversio Norbert Jacquesin paljon luetusta romaanista. Langin ja hänen käsikirjoittajavaimonsa Thea von Harboun suunnitelmana oli kuvata nykyaikaista elämää. Kaksi vuotta elokuvan ensi-illan jälkeen Lang itse luonnehti sitä dokumentiksi silloisesta ajasta ja antoi ansion sen kansainvälisestä menestyksestä juuri dokumentaarisuudelle pikemminkin kuin sen tarjoamalle runsaalle jännitykselle. Joka tapauksessa päähenkilö, tri Mabuse, oli nykypäivän tyranni, jonka pulpahtaminen valkokankaalle osoitti, että Nosferatun ja Vaninan kaukaisilla tyranneilla oli myös ajankohtaista merkitystä.

Tri Mabusen sukulaisuutta tri Caligariin ei voi jättää huomiotta. Hänkin on tunnoton nero, jota innoittaa rajaton vallanhalu. Tämä yli-ihminen johtaa tappajia, vääränrahantekijöitä ja muita rikollisia, joiden avulla hän pitää yhteiskuntaa kauhun vallassa – etenkin sodanjälkeisen ajan monenlaisia helppojen huvien metsästäjiä. Tieteellisen tarkasti edeten tri Mabuse hypnotisoi todennäköiset uhrinsa – toinen yhteinen piirre tri Caligarin kanssa – ja välttää tunnistamisen esiintymällä aina eri hahmoissa: psykiatrina, juoppona merimiehenä, uhkapelurina, finanssimagnaattina.

Tri Mabusessa kuvattu maailma on vajonnut laittomuuden ja turmeluksen tilaan. Yökerhotanssijajan lavasteet sisältävät avointa seksuaalisymboliikkaa. Orgiat ovat instituutio, homoseksuaalit ja lapsiprostituoidut jokapäiväinen näky. Kytevä anarkia käy selvästi ilmi ihailtavasti toteutetussa jaksossa, jossa poliisi hyökkää Mabusen taloon – jaksossa jonka kuvamaailma tarkoituksellisesti tuo mieleen ne kuohuvat sodanjälkeiset kuukaudet, jolloin spartakistit ja Nosken joukot kävivät katutaisteluja. Silmiinpistävää on myös ornamenttien toistuva ympyrämuoto: sekä uuden peliluolan lattia että spiritistisen istunnon käsiketju on kuvattu yläkulmasta, jotta niiden ympyrämuoto korostuisi. Tässä, kuten myös Caligarissa, ympyrä ilmentää kaaosta.

”Ihmiset saivat sotaa seuranneina vuosia tuta luissaan ja ytimissään ilmiön, joka oli heille uusi: inflaation. Elettiin epävarmuuden, hysterian ja kiihkeän korruption aikaa. Tähän taustaan halusin sijoittaa huippurikollisen, ihmisen, joka tieteellisen tarkasti valvoo järjestönsä jäseniä ja käyttää verisimmän terrorin keinoja; joka sanoo: ’Minä olen laki’ ja kostaa poikkeamat oman käden laeistaan varmalla kuolemalla. Mabuse käy avointa sotaa kaikkia olemassaolevia sosiaalisia instituutioita vastaan.” (Fritz Lang)

— Siegfried Kracauerin mukaan (Caligarista Hitleriin, 1947)