RAKKAUDEN JUMALATAR 1973 (1973)

Vuonna 1973 Don Juan ei enää ole mies vaan seksuaalisesti vapautunut nainen… Brigitte Bardot palasi yhteen 1950-luvun kohupartnerinsa Roger Vadimin (…ja Jumala loi naisen, Rakkauden jumalatar) kanssa romuttaakseen seksisymbolin sädekehänsä. Rooli jäi – suunnitelmien mukaisesti – BB:n toiseksi viimeiseksi.

***

Elän kuin mies, en salaile rakkaussuhteitani. Vapaat rakkaussuhteet ajavat naisten asiaa eteenpäin. Minun panokseni naisasialle on vapaa rakkaus.

– Brigitte Bardot, 1972.

Monet elokuvalehdetkin ovat ottaneet kantaa naisten tasa-arvoisuusliikkeeseen tai vapautusliikkeeseen todeten aihetta sivuavien filmien suuresti lisääntyneen. Ja mikäpä sen parempaa. Konkreettinen esimerkki asiasta on Roger Vadimin uusin elokuva Don Juan. Siinä ei päähenkikö suinkaan ole mies, vaikka nimestä voisi niin päätellä, vaan nainen – Brigitte Bardot. Hän esittää filmissä naista, joka houkuttelee uhrikseen puolisentusinaa eri-ikäistä miestä.

– Etelä-Suomen Sanomat 2.7.1972.

Brigitte Bardot oli sovinnainen porvaristyttö oikaisuraudat hampaissaan, kun Roger Vadim löysi hänet. Vadim teki hänestä naisen, joka mursi seksivallin, josta tuli miljoonien tyttöjen jäljittelemä, joka tuotti rahaa Ranskalle enemmän kuin Renault-autot, joka oli nuori kapinallinen siinä kuin Marlon Brando tai James Dean. Kun Bardot ja Vadim tekivät äskettäin uuden yhteisen elokuvan Don Juan, yhteistyössä oli selvää tilinteon makua. Suomalainen vuokraamo rakensi Vadim-uutuudesta aasinsillan Bardot-Vadim -kassakappaleisiin antaessaan elokuvalle nimen Rakkauden jumalatar 1973. Elokuva …ja Jumala loi naisen oli nostanut päätähtensä kansainväliseksi seksisymboliksi, ja Rakkauden jumalatar oli ollut Vadimin ja Bardot’n toinen 50-luvun läpimurtoelokuva. Sekä 50-luvulla että 70-luvun alussa ohjaaja Vadim murhaa muusansa. Vanhemmassa elokuvassa jumalattaren ampuu pahaisen espanjalaiskylän kadulle poliisi, viisitoista vuotta myöhemmin mustasukkainen, raiteiltaan suistunut rakastaja polttaa BB:n bensiinillä tyhjässä varastorakennuksessa. Tilinteon hetkiin viittaa Vadimin uutuudessa sekin, että elokuva on verraten pitkälle omaelämänkerrallinen versio Brigitte Bardotista mallia -73. Se on kuvaus naispuolisesta Don Juanista, jolle lopulta mikään ei maistu.

– Leo Lindsten, ”50-luvun kuningatar – kapinallinen tyttönainen” (Uusi Anna 29/1973).

Don Juan on erään aikakauden loppu – esteettinen esitys rakkauden ja seksin, julmuuden ja romantiikan ongelmista. Halusin saattaa tuon aikakauden päätökseen Brigitte Bardot’n kanssa, koska olin ohjaajana sen hänen kanssaan aloittanutkin. Niinsanotun ”Bardot-myytin” takana oli jotain mielenkiintoista, vaikkei häntä koskaan pidettykään maailman ammattitaitoisimpana näyttelijättärenä. Vuosien varrella ja hänen ikäännyttyään Bardot-myytistä on tullut pelkkä matkamuisto, joten halusin jälleen työskennellä hänen kanssaan. Hän kiinnostaa minua naisena, ja halusin saattaa hänen kanssaan jotain päätökseen, saada hänestä jotain ulos ja myös itsestäni ulos mitä tunnen häntä kohtaan.

– Roger Vadim Timothy Wilsonin haastattelussa (The Guardian 7.4.1973)

Rakas Brigitte Bardot.

Minä kirjoitan nämä rivit Pohjolan syksyn kuulaassa valossa tietäen hyvin, että olet saanut tuhansia kirjeitä ihailijoiltasi. Sinussa on puolia, tai ainakin sanotaan olevan, jotka ovat tämän maailman miehille vaarallisia. Heissä herättää levottomuutta esimerkiksi se, että sinulla on ollut elämässäsi niin monta miestä. Minusta nämä sinun leikkisi ovat peräti viattomia. Miesten yhteiskunta on satoja vuosia hyväksynyt vaieten sen, että ainakin tiettyihin yhteiskuntaluokkiin kuuluvilla miehillä on oikeus tehdä niin kuin sinä teet nyt. Naisille ei haluttaisi myöntää samaa oikeutta. Se voisi johtaa kaaokseen ja yhteiskunnalliseen levottomuuteen. Sinun tapasi elää ei ole ainutkertainen. Vihamielisessä maailmassa nainen puolustautuu helposti juuri niin kuin sinä, toimii miesten tavoin. Mutta sinun kohtalosi on ollut julkisuus. Olet halunnutkin olla sekä miesten että naisten salaisten ajatusten kohde. Sinä vaikutat ihmisiin melkein kuin noita.

Kohta 40-vuotias nainen, joka näyttää nuorelta tytöltä (ainakin kuvissa), ja joka kaikesta päättäen käyttäytyy kuin hyvin nuori nainen, on mielenkiintoinen ilmiö. Naista joka vaistomaisesti tai tietoisesti taistelee ikäänsä vastaan pidetään kauniina, koska naisilla on vain yksi yleisesti hyväksytty kauneusnormi: hänen on vaikutettava nuoremmalta ja tyhmemmältä kuin on, koska ”vuosien on kuljettava ohi jälkiä jättämättä.” Minä uskon, että sinä haluaisit vuosien näkyvän itsessäsi.

En tiedä, mutta voin vain kuvitella, että jotkut niistä miehistä, jotka olet elämässäsi tavannut, ovat olleet sinulle hyviä, ja joiltakin olet varmasti oppinut jotakin. Miehethän senkin päättävät, minkälaisia elokuvia tehdään ja millaisia kuvia lehdissä julkaistaan. Sinä olet joutunut tähän kaikkeen mukaan ja ehkä loppujen lopuksi olet onnistunut vetämään heitä kaikkia nenästä.

– Jörn Donnerin kirje BB:lle (Uusi Anna 41/1974).