MUSTA KANSIO (1955)


Pikkukaupunki ”tihkuu pahuutta, mustuutta, kuolleita ja eläviä kuolleita” tositapahtumiin perustuvassa Mustassa kansiossa. Nuori tutkintotuomari alkaa selvitellä myrkytettyjen poliisikoirien arvoitusta törmäten vyyhtiin, joka johtaa suoraan seudun rikkaimpaan ja vaikutusvaltaisimpaan mieheen…
***
André Cayatte (1909–1989) oli lakitieteen tohtori, joka toimi ensi alkuun niin asianajajana, lehtimiehenä kuin kirjailijanakin. Vuonna 1938 hän siirtyi elokuva-alalle ja käsikirjoitti yhdessä Henri Jeansonin kanssa Marc Allègret’n elokuvan Elämän aloittelijat (Entrée des artistes). Hänen ensimmäiset omat ohjaustyönsä – kuten Veronan rakastavaiset (1948) – osoittavat todellista lahjakkuutta. Sittemmin lakimies vei yhä enemmän voiton taiteilijasta, ja Cayatte tarttui voimallisesti yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja vallitsevan oikeuskäytännön epäoikeudenmukaisuuksiin. Esim. Oikeus on tapahtunut (1950) perustui eutanasiatapaukseen, jota hän itse puolusti asianajajana vuonna 1938; Hiipivät askeleet (1951) käsitteli kuolemanrangaistusta; Ennen vedenpaisumusta (1953) korosti vanhempien vastuuta nuorisorikollisuudesta. Kaikki ne saivat merkittäviä palkintoja ja ravistelivat yleistä mielipidettä. Aikalaiskritiikki niin Ranskassa kuin Suomessakin oli myönteistä, jopa ylistävää, mutta Uuden aallon ohjaajien hampaisiin Cayatte väistämättä joutui. Truffaut ironisoi: ”Elokuvaihmisten silmissä Cayatte on asianajaja, juristien silmissä taas elokuvaohjaaja.” André Bazinin arvio oli ristiriitaisempi, sekä kritisoiva että arvostava. Tietystä yksioikoisesta osoittelevuudestaan ja mustavalkoisista korostuksistaan huolimatta Cayatte kuitenkin tarjoaa nykyhetken tutkijoille ja katselijoille hyvin kiinnostavan näkökulman oman aikansa ranskalaiseen yhteiskuntaan. Myös hänen erinomaiset näyttelijävalintansa ja miljöön kuvauksensa osoittavat vankkaa ammattitaitoa.
Musta kansiokin sai alkunsa tositapahtumista, mutta Cayatte joutui painostuksen edessä käsikirjoittajansa Charles Spaakin kanssa etäännyttämään elokuvansa tarinan. Tapahtumapaikkana on Pariisin lähellä sijaitseva pikkukaupunki vuoden harmaimpina aikoina. Päähenkilönä nuori tutkintotuomari Jacques Arnaud, joka alkaa selvitellä myrkytettyjen poliisikoirien arvoitusta, törmää kadonneen mustan kansion arvoitukseen – ja samantien koko seudun rikkaimpaan ja vaikutusvaltaisimpaan mieheen Charles Boussardiin. Vyyhti alkaa purkautua, mutta solmuuntuu samalla uudestaan: kukaan asiaan sotkeutuneista ei ole syytön, kaikki ovat suhteissa toisiinsa, kaikilla on jotain kätkettävää. Paikallisten poliisiviranomaisten harmiksi kaupunkiin lähetetään myös pariisilainen tutkija (Bernard Blier pienessä loistoroolissa), ja viranomaistenkin kesken alkaa armoton kamppailu. Pikkukaupunki tuntuu tihkuvan pahuutta, mustuutta, kuolleita ja eläviä kuolleita, kuten yhdessä aikalaisarviossa todetaan. Mustan kansion perimmäiset kysymyksenasettelut ovat itse asiassa erittäin ajankohtaisia, kuten kysymys etiikan ja moraalin puutteesta julkisessa ja yksityisessä elämässä tai kysymys hinnasta, minkä siviilirohkeutta osoittavat ihmiset joutuvat tässä yhteiskunnassa maksamaan.
– Eri lähteiden mukaan: S.L. 4.12.2001