SULHANEN VASTATUULESSA (1951)

Double Dynamite/En festman i modvind
Ohjaaja
Irving Cummings
Henkilöt
Frank Sinatra, Jane Russell, Groucho Marx
Maa
USA
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Kesto
80 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Lisätieto
tuottajat: Irwin Allen, Irving Cummings Jr.
Ikäraja

Uransa alkumetreillä Allen oli tuottamassa Groucho Marxin viimeisiä valkokangasnäyttäytymisiä. Sulhanen vastatuulessa -elokuvan lisäattraktioina nähdään Frank Sinatra ja Jane Russell, joiden pyjamaduetto ”Kisses and Tears” kohoaa huippuhetkeksi yli veteraanikoomikon letkautusten. Tuotanto puuroutui vuosiksi RKO-pamppu Howard Hughesin yleissähellyksen vuoksi.

***

Marx-veljesten ydinkolmikko Groucho, Harpo ja Chico olivat ehtineet tehdä yhdessä 11 pitkää elokuvaa – viisi Paramountille 1929–33, viisi MGM:lle 1935–41 ja yhden hajalaukauksen RKO:lle v. 1938 – kun ryhmä ilmoitti vetäytyvänsä valkokankailta elokuvan Päivä tavaratalossa jälkeen. Alati peliveloissa ollut Chico houkutteli trion kokoon vielä natsinoir-parodiaan Yö Casablancassa (1946), ja sittemmin veljekset liittyivät mukaan alkujaan Harpo-sooloksi tarkoitettuun Sardiinimysteerioon (1949). Ainoa ilman muita veljeksiä elokuvapääosissa nähty marxilainen on Groucho. Heti Casablanca-komedian jälkeen hän esiintyi Carmen Mirandan hervottoman olemuksen täydentäjänä elokuvassa Copacabana (1947), mitä seurasi kaksi Irving Cummings Jr.:n sekä nuoren Irwin Allenin tuottamaa artikkelia (Sulhanen vastatuulessa, 1951, sekä Tyttö joka satamassa eli A Girl in Every Port, 1952). Allen myös kokosi Grouchon, Harpon ja Chicon näiden viimeiseen yhteiseen elokuvaan Ihminen ja paholainen (1957); teoksen lopullinen, homeerinen vitsi piilee siinä, ettei kolmikolla ole yhteisiä kohtauksia. Muutamaa vuotta myöhemmin Billy Wilder alkoi suunnitella Marxien comeback-elokuvaa, joka olisi huipentunut kaaoksen nostattamiseen YK:n yleiskokouksessa. Veljekset innostuivat hankkeesta, mutta Chicon kuolema lokakuussa 1961 painoi projektille pisteen.

Sulhanen vastatuulessa oli monivuotiseksi venynyt tuotanto, valmistumisvaiheiltaan tyypillinen esimerkki RKO-yhtiön kaapanneen ja sen nopeasti tuhonneen Howard Hughesin manipulatiivisesta mielivallasta (elokuvahistorioitsija Betty Lasky on kutsunut Hughesin RKO-aikaa ”systemaattiseksi seitsenvuotiseksi raiskaukseksi”). Projekti käynnistyi Michael Curtizin luotsaamana, siirtyi sitten Irving Cummings Jr.:n käsiin, joka toi tuotannon RKO:lle ja kiinnitti ohjaajaksi isänsä. Hughesin vaatimuksesta naispääosaan kohosi tykooniin henkilökohtaisella sopimuksella sidottu Jane Russell. Alkuperäisen nimen It’s Only Money oli tarkoitus kohottaa Grouchon ja Sinatran humoristinen duetto elokuvan tunnuskappaleeksi, mutta Hughes vaihtoi nimen muotoon Double Dynamite – viittaus Russellin uhkeaan rintavarustukseen, jonka mytologisoinnin eteen Hughes oli törkylänkkärinsä The Outlaw yhteydessä uhrannut yhtä paljon intohimoa kuin lentokoneprojekteihin. Kuvaukset toteutettiin marras-joulukuussa 1948, mutta hughesilainen yleissähläys hidasti jälkituotantoa ja viivästytti ensi-iltaa joulukuuhun 1951 saakka.

Tuottaja Cummingsin isä Irving Cummings (1889–1959) on amerikkalaisen populaarikulttuurin suuria tutkimattomia mestareita, Fox-yhtiön kiintotähtien parhaiden elokuvien ohjaaja: Shirley Temple (Just Around the Corner, Curly Top, Poor Little Rich Girl), Carmen Miranda (That Night in Rio, Down the Argentine Way), Sonja Henie (Everything Happens at Night), Betty Grable (Sweet Rosie O’Grady, The Dolly Sisters)… 1920-luvulla käynnistynyt, uuttera ohjaajanura katkesi sairauden myötä kuin seinään vuonna 1945. Muutaman vuoden tauon jälkeen ja irrallaan muusta urasta valmistunut Sulhanen vastatuulessa jäi Cummingsin viimeiseksi elokuvaksi. Teos ei anna parasta kuvaa tekijänsä kyvyistä kuin hetkittäin – niinkuin armoitetun söötissä kohtauksessa, jossa pyjamoihin sonnustautuneet Sinatra ja Russell laulavat ja kolkuttelevat toisilleen seinän läpi: ”kisses and tears…”

– Petteri Kalliomäki 21.11.2023