KESKIPÄIVÄSTÄ KOLMEEN (1975)

Romanttisessa western-satiirissa nuori leski viettää unohtumattoman iltapäivän pankkirosvon seurassa. Pulitzer-palkitun näytelmäkirjailijan Frank D. Gilroyn omasta romaanistaan ohjaama pieni helmi on kuin räätälöity avioparille Charles Bronson ja Jill Ireland.

***

Jos Bronsonia haluat nähdä nyt, niin takuulla yllätyt. Keskipäivästä kolmeen nimittäin käyttää ideoinnissaan hyväkseen tähden itselleen kasvattamaa näyttelijämyyttiä, ja sijoittaa tämän vastakohta-asetelmaksi elokuvan tarinaan. Niinpä katsoja Bronsonin kivenkovien pyssymiesten odotusten vaikuttamana on yhtä valmis hyväksymään tämän esittämän henkilön positiiviseksi sankariksi kuin elokuvan Amanda. Näin myytti syntyy kahdella tasolla: katsoja mielessä ja elokuvan juonessa, ja elokuvan loppuratkaisut saavat varsin voimakkaan tehon. Sekä Amandan että katsojan silmät aukeavat: ei Bronson eikä hänen esittämänsä Graham Dorsey olekaan kuin tavallinen ihminen.

Keskipäivästä kolmeen on tavallista älykkäämmin kirjoitettu komediallinen lännenelokuva, joka kuvaa sitä tapahtumaketjua, jolla useimmat lännenlegendat ovat syntyneet. Koettu tapahtuma suurentuu välikäsien lisääntyessä, ja niinpä kahden juopon pyssynpaukuttelusta saattaa tarinassa tulla kahden revolverisankarin jalo taisto elämästä ja kuolemasta. Graham Dorseyn tavoin ovat Billy the Kidin, Jesse Jamesin ja Hurja-Bill Hickokin legendat nousseet mittoihin, joista alkuperäisiä henkilöitä ja heidän minuuksiaan ei enää löydy. Niinpä Graham Dorseyn kohtalo tuntuukin niin sykähdyttävältä.

Keskipäivästä kolmeen on suomalaisten ensimmäinen kosketus Frank D. Gilroyn elokuviin, sillä hänen kehuttua ja palkittua debyyttiohjaustaan Desperate Characters (1971) ei ole meillä nähty [Suomen ensiesitys televisiossa 1983]. Gilroy on myös huomattava näytelmäkirjailija ja skenaristi, ja tämä näkyy Keskipäivästä kolmeen -filmissä. Elokuvan ideat ja draamalliset ainekset ovat vahvempia kuin ohjauksellinen toteutus. Elokuva hidastelee käynnistyksessään ja itse keskusromanssi on ehkä liiallisesti luodun myytin näköinen. Vastakohtaisuutta ei ole korostettu tarpeeksi. Mutta persoonallisena ja älykkäänä työnä Keskipäivästä kolmeen on joka tapauksessa suositeltava elokuva.

– Markku Tuuli, Katso 51/1976. Antti Suonio 15.2.2022