Vuonna 1971 Maunu Kurkvaara vetäytyi toistamiseen elokuva-alalta, ja siirtyi työskentelemään leikkikalusuunnittelijana sekä luksusveneiden rakentajana. Paluu tapahtui 12 vuoden jälkeen teoksella Menestyksen maku. Ensimmäisessä elokuvapääosassaan nähtävä Jukka-Pekka Palo on Pohjois-Suomesta Helsinkiin mainostoimittajaksi muuttava mies, jonka ammatillinen kunnianhimo ei säästä perhettä eikä työtovereita.

***

Menestyksen maku merkitsi Maunu Kurkvaaralle paluuta ohjaustöihin 12 vuoden tauon jälkeen. Se oli hänen 18. pitkä elokuvansa. Hän luopui elokuvanteosta jäätyään vuonna 1971 teoksellaan Maunu Kurkvaaran Kujanjuoksu sekä vaille yleisömenestystä että valtion laatutukea. ”Elokuva-alalla tuolloin kehitys oli johtanut siihen, että tunnustukset jaettiin perustein, joilla ei ollut mitään tekemistä elokuvataiteen kanssa. Osaltani tämä johti siihen, etteivät taloudelliset resurssini antaneet mahdollisuutta jatkaa alalla”, Kurkvaara selitti valintaansa vuonna 1982.

Kurkvaara työskenteli 1970-luvulla leikkikalusuunnittelijana ja luksusmoottoriveneiden rakentajana. Vuosikymmenen puolivälissä hän haki tuotantotukea sovittaakseen elokuvaksi Lauri Siparin näytelmän ”Viipurin nopeat”. Sitä ei myönnetty ja saman ratkaisuun elokuvasäätiö päätyi myös Menestyksen makua käsitellessään. Mainostelevision osarahoitus teki elokuvan mahdolliseksi. Ohjaaja itse luotti myös muuttuneeseen ilmapiiriin.

Käsikirjoituksen lähtökohtana oli Mauno Saaren romaani ”Pimeä ilmansuunta” (1980). Saari, Kurkvaara ja talouselämän historiateoksia ja filosofisia ajattelukulkuja aikanaan paljonkin julkisuuteen saattanut Paavo Haavikko osallistui käsikirjoituksen laadintaan. Haavikon osuus kuuluu lähinnä mainostoimiston johtajan puheenvuoroissa. Johtajan motto on uudenlaisen kilpailukapitalismin ja työkulttuurin ydinsanoma: ”mitä kovempi, sitä parempi”.

Hyvien näyttelysuoritusten lisäksi elokuvan tekee kiinnostavaksi sen teema, yhteiskunnan murros, jonka olennainen piirre oli uuden työkulttuurin synty työpaikoille. Nykyisin sanoisimme sitä juppikulttuuriksi. 1980-luvun alussa ei tosin puhuttu vielä jupeista, vaan muotisalkun mukaan Cavalet-sukupolvesta. Elokuva seuraa nuoren nousujohteisen, ”eri rotua olevan” mainostoimittajan uraa, jossa menestymisestä tulee kaiken inhimillisen toiminnan prioriteetti. Syrjään sysätyksi tulevat niin perhe, lapset kuin työtoveritkin, eikä identiteettinsä rahalle, työmenestykselle ja pelille rakentava päähenkilö ota varoituksia ja neuvoja kuuleviin korviinsa ennen kuin on liian myöhäistä.

Jukka-Pekka Palolle (s. 1954) kyse oli ensimmäisestä varsinaisesta pääroolista elokuvissa. Harjoitusta oli kyllä tullut jo K-Lihan mainos mukaan laskien puolessa tusinassa elokuvassa (mm. Tuntematon ystävä, Vieras, Pedon merkki ja Prinsessa joka nukkui 100 vuotta).

Menestyksen maku oli taloudellisesti lähinnä karvas kokemus. 5000 katsojaa ei tarjonnut paljoakaan jatkomahdollisuuksia, vaikka Kurkvaara palasi ohjaajaksi vielä kolme vuotta myöhemmin elokuvallaan Perhosen uni, joka perustui paljolti 1950-luvulla kuvattuun materiaaliin. Keväällä 1983 MTV Oy osti Kurkvaaran tuotantoaan perustaman Ektofilm Oy:n ja sen mukana hänen 19 elokuvansa esitysoikeudet. Ektofilm Oy lakkautettiin 1984.

– Jari Sedergren 2.8.2006