MAROONED – AVARUUSLENTO (1969)

Marooned oli Hollywoodin ensimmäinen avaruusooppera, joka sai ensi-iltansa Neil Armstrongin ja Buzz Aldrinin kuukävelyn jälkeen. Kolmihenkinen astronauttimiehistö jää konevian takia ajelehtimaan avaruuteen; nykykatsojan mielleyhtymät johtavat seuraavan vuoden keväällä tapahtuneeseen Apollo XIII:n onnettomuuteen.

Alkukuvana esitetään NASA:n tuoreeltaan valmistama dokumenttilyhäri Apollo 11.

***

Stanley Kubrickin 2001: Avaruusseikkailun menestys oli läpimurto science fiction -elokuvan kehityksessä: tuo genre kohosi sen myötä lopullisesti kalleimman budjettiluokan tuotantoon. Tästä on esimerkkinä Marooned, joka valmistui Yhdysvaltain hallituksen tuella. Siinä käytettiin huippuasiantuntemusta ja -tekniikkaa takaamaan toiminnan autenttisuus ja onnistuttiin siinä määrin, että elokuva on suureksi osaksi dokumentaarinen. Lavastus ja erikoistehosteet ovat ensiluokkaisia. Realismia korostettiin näyttelijävalinnassakin: James Franciscus ja Gene Hackman ovat kokeneita lentäjiä. M.J. Frankovich nimettiin suorituksensa ansiosta vuoden tuottajaksi.

Elokuvan keskeisenä teemana on kolmen viisi kuukautta avaruudessa viettäneen astronautin pelastusyrityksen epäonnistuminen. Rakettimoottorit eivät yksinkertaisesti syty. Aluksessa ei ole tarpeeksi happea turvallisen pelastusaluksen valmistamiseksi lähtöön, ja miehitettyjen avaruuslentojen kokeiden johtajan harkittavaksi jää riskeeraako hän pelastusoperaation järjestämällä lisää ihmishenkiä vai jättääkö hän astronautit kuolemaan avaruuteen.

Marooned alkaa erinomaisen hienosti. Puolidokumentaarinen ote kerronnassa ja nopein teknisesti erinomaisin näytöin vedetty läpileikkaus avaruuslennoista kehittelee onnistuneesti jännittyneen tunnelman. Toimintaelokuvissa pätevän John Sturgesin naseva ohjausote tapahtumien esittelyssä pystyy nostamaan tunnelman huippuunsa. Marooned tuntuukin muotoutuvan erinomaisen toimivaksi elokuvaksi. Mutta kun neljä viidennestä elokuvasta on kulunut käsikirjoituspohja pettää. Tarinaan tuodaan mutkia ja kierroksia. Suoraviivainen toiminta katkeaa, ja elokuva menettää puoliautenttisen leimansa. Hirmumyrsky Alman ilmestyminen Cape Kennedyyn juuri pelastusraketin lähtöhetken koittaessa, moraalisen painolastin lisääminen ja venäläisen kosmonautin osuus heikentävät ratkaisevasti todellisuudentuntua. Sturgesin tiivis kerronta pysyy kyllä loppuun asti, mutta naurettavuudet jäävät naurettavuuksiksi.

Vaikuttavimmassa jaksossa, hapen alkaessa loppua, tilanne on sellainen, että operaatiota Cape Kennedyssä johtava komentaja Charles Keith määrää yhden astronauteista tekemään itsemurhan. Vapaaehtoisia ei ole. Astronautit käyvät jo jäähyväiskeskusteluja vaimojensa kanssa monitoriensa ääressä. Aluksen päällikkö Jim Pruett on menevinään ulos korjaustöihin, irrottaa itsensä aluksesta ja jää leijumaan avaruuteen kuolemaan.

– Lähteinä Marooned Pressbook (Columbia Pictures 1969) ja Markku Tuulen arvostelu (Katso 12/1970) AA 1993