MIES ERÄMAASTA (1971)

Hugh Glassin tarinan ensimmäisessä elokuvaversiossa The Revenantista tuttu selviytymiseepos saa mausteekseen eksentrisen kehystarinan: John Hustonin näyttelemä kapteeni vetää sotalaivaa perässään keskellä erämaata… Revisionistisen westernin ohjasi taatun vinolla otteella Vanishing Point -kulttiklassikosta muistettu Richard C. Sarafian.

”’

Kaksi elokuvaa, Richard C. Sarafianin (1930–2013) Mies erämaasta (1971) ja Alejandro Gonzáles Inárritun The Revenant (2015) pohjautuvat Hugh Glassin elämäntarinaan, joka on osa Yhdysvaltojen rajaseudun mytologiaa. Glass oli vuorilla seikkaillut mies, jonka kimppuun vuonna 1823 karhu hyökkäsi ja joka joutui keskelle hurjaa eloonjäämiskamppailua nykyisin Etelä-Dakotana tunnetun territorion alueella. Aiemman version pääosaa esitti Richard Harris, kun taas myöhemmässä nähtiin Leonardo DiCaprio Oscar-palkitussa roolisuorituksessaan elokuvassa The Revenant.

Kuitenkin Glassin saagan kertoo totuudenmukaisemmin ja tyydyttävämmin ensimmäiseksi valmistunut Mies erämaasta, joka on usein unohdettu ja aliarvostettu teos. Sarafianin (Nasta Laudassa) ohjaama ja Jack De Wittin (Mies hevosena) käsikirjoittama työ kertoo tarinansa yksinkertaisesti, suoraan ja selkeästi voimakkaammin. Tyylillisesti Mies erämaasta muistuttaa Amerikkalaisen elokuvan uutta aaltoa ja tuo mieleen myös Terrence Malickin työt sekä Werner Herzogin merkkiteokset kuten Aguirre – jumalan viha ja Fitzcarraldo. Sarafianin ohjauksessa tarina ottaa myös The Revenantiin verrattuna erilaisen, realistisemman lähestymistavan. Kahden miehen sijaan, jotka ovat Glassin läheisyydessä The Revenantissa eli Zach Bassin tässä versiossa, Sarafian tekee kapteeni Henrystä elokuvan konnan. Hollywood-legenda John Huston tulkitsee tätä lopulta Bassin kohtaamaa hahmoa tehden siitä Ahabin ja vanhan testamentin Jumalan risteytyksen.

Myös uskonnon käsittely erottaa elokuvan Mies erämaasta The Revenantista. Takaumia käytetään elokuvakerronnan välineinä ja ne tulevat Zachin mieleen hänen selvitessään haavoistaan ja kerätessään voimaansa uudelleen. Eräässä niistä Zach koulupoikana joutuu luokkahuoneessaan kysymyksen äärelle: Kuka on luonut maailman? Kapteeni Henry, joka on kasvattanut Bassia koulupojasta lähtien tietää hyvin hänen uhmakkaan suhteensa uskontoon. Saamme tietää, miksi nuori Zach kääntyi pois Jumalasta ja uskonnosta. Äidin kuolema koleraan sekä papin sanat synnistä rankaisemisesta ja Jumalan tahdosta ovat vaikuttaneet ajatuksiin. Myös eräässä takaumassa Zachin vaimon odottaessa vauvaa pari käy läpi teemaa Jumalan valtakunnasta keskellämme. Myöhemmin kohdatessaan metsässä alkuperäiskansoihin kuuluvan Rickaree-joukon, hän kohtaa vastasyntyneen, joka muistuttaa häntä omasta lapsestaan, jota hän ei ole koskaan nähnyt. Tänä hetkenä hän kokee palasen taivasta ja tämän kohtauksen voi nähdä käännekohtana elokuvassa. Vaimon sanat tulevat tuolloin vahvasti Zach Bassin mieleen.

Vahvasti identiteetin, eloonjäämisen, koston ja kristinuskon teemoja sivuava Mies erämaasta on elokuvana periksi antamaton. Se kieltäytyy luomasta henkilöhahmoistaan mustavalkoisia stereotyyppejä, eikä se anna kysymyksiinsä helppoja, valmiita vastauksia. Sarafian ja De Witt eivät myöskään sokerikuorruta mitään kerronnassaan. Elämä rajaseudulla ja villin luonnon armoilla on jatkuvaa, rankkaa eloonjäämistaistelua. Espanjan Covaledassa kuvatussa elokuvassa erämaa on nähtävissä ja tulkittavissa yhtälailla spirituaalisena kuin materiaalisena.

– Hangmantitanin (Motion State Review), Roderick Heathin (Film Freedonia), John M. Whalenin (Cinemaretro) ja muiden lähteiden mukaan Joona Hautaniemi 2021