TANSSI YLI HAUTOJEN (1950)

Mika Waltarin teoksia on filmattu Suomessa enemmän kuin kenenkään muun kirjailijan. Waltari myös kirjoitti alkuperäiskäsikirjoituksia, joista yksi oli keisari Aleksanteri I:n ja suomalaistytön rakkaustarina. Kun tuotanto sodan takia siirtyi, Waltari kirjoitti aiheesta romaanin, joka ilmestyi ennen elokuvaa.

***

Vuonna 1943 Mika Waltari teki Suomen Filmiteollisuudelle käsikirjoituksen nimeltään Keisari rakastuu, aiheena Aleksanteri I:n ja suomalaisen maaherran tyttären Ulla Möllersvärdin rakkaustarina. Suunnitelma jäi hyllylle, koska sen toteutus olisi vaatinut suurisuuntaisen lavastus ja puvustustyön eikä sota-aika muutenkaan tarjonnut otollista ilmapiiriä venäläis-suomalaisten suhteiden käsittelyyn. Tuottaja Toivo Särkän luvalla Waltari tällöin muunsi käsikirjoituksen romaaniksi, joka ilmestyi vuonna 1944 nimellä ”Tanssi yli hautojen”. Siitä tuli piankin tavattoman suosittu ja se ylsi moneen painokseen, kunnes pari vuotta myöhemmin ilmestynyt Sinuhe, egyptiläinen ajoi edelle.

Talvella 1950 Särkkä katsoi ajan olevan kypsä Waltarin vanhan käsikirjoituksen elokuvatoteutukselle. Osasyynä vaikutti se, että hän oli löytänyt ihanteellisen sankariparin Leif Wager – Eila Peitsalo Aleksanterin ja Ulla tulkeiksi. Elokuvasta tuli kallis mutta suosittu. Kun Tanssi yli hautojen esitettiin ensimmäisen kerran televisiossa helmikuussa 1963, maan elokuvateatterit kokivat yleisökadon.

Historiallisen miljöön ja ajan kuvaus sekä näyttelijäsuoritukset saivat aikalaisarvostelijoilta eniten kiitosta, samalla kun valitettiin että vuoropuheluun oli jäänyt liikaa ”kirjallista” makua. ”Porvoon valtiopäivät on lavastettu upeasti ja värikkäästi avajaisineen ja päättäjäisineen, tanssiaisineen ja päivällisineen. Se on kiehtovaa ja elävää kuvakertomusta, johon liittyy juuri sopiva annos isänmaallista paatosta ja ajankohdan elävöitystä. Se tuo todella esille vaikuttavia välähdyksiä noista ratkaisevista päivistä ja luo koko elokuvalle vankan ja mielenkiintoisen ilmapiirin, varsinkin kun tämä palanen isänmaanhistoriaa on elävöitetty hartaasti ja täyteläisesti.” (Olavi Veistäjä)

Tästä taustasta nousee esiin Aleksanterin persoonallisuus, lähinnä toki hänen suomalaisen romanssinsa läpi nähtynä. Keisarin keskustelut Suomesta Ullan kanssa, hänen suhtautumisensa Suomen tulevaisuuteen ja hänen ajoittaiset synkkyyden puuskansa piirtävät lähikuvaa, jonka tulkkina Leif Wager ”on sekä ulkonaisesti että ilmaisultaan hienoon pidättyväisyyteen kypsyneenä taiteilijana aivan ihanteellinen” (Paula Talaskivi) Elokuva koettiin voitoksi myös Eila Peitsalolle, joka ”näyttelee Ulla Möllersvärdin kerrassaan herlästi, eläytyneesti ja lämpimän raikkaasti”. (Veistäjä)

– Kari Uusitalon (Hei, Rillumarei! 1978) ja muiden lähteiden mukaan