George Lucas tuotti ja Monty Pythonin Terry Jones osallistui synkkäsävyisen fantasiakertomuksen käsikirjoittamiseen. David Bowie Peikkokuninkaana hurmaa kataluudessaankin niin Jennifer Connellyn esittämän murrosikäisen kuin yleisönkin omalaatuisessa kasvutarinassa.

***

Aikuisuuden kynnyksellä oleva Sarah toivoo nuoren velipuolensa vahtimiseen kyllästyneenä tämän muuttuvan peikoksi. Yllättäen teinitytön haave toteutuu, pikkuveljen joutuessa pahan peikkokuningas Jarethin haltuun. Pojan pelastamiseksi Sarahin on ratkaistava tiukan aikarajan puitteissa peikkolinnaa ympäröivän labyrintin arvoitus, ennen kuin kuningas muuttaa vankinsa kaltaisekseen. Retkellä alitajuntansa sokkeloihin Sarah ystävystyy kohtaamiensa otusten kanssa, saaden avukseen niin menninkäisen, karvaisen hirviön kuin sympaattisen terrierin.

Labyrinttia on verrattu lauluilla höystetyksi muunnelmaksi sekä Liisa Ihmemaassa -tarinasta että Ihmemaa Ozista. Vaikka elokuva pysyttelee klassisen sadun peruskuvioissa, peilaa käsikirjoitus moraalisia ongelmia hieman ristiriitaisemmissa merkeissä. Oppimatkallaan kohtaamansa vaarat, vaikeudet sekä houkutukset ovat heijastumia varttuvan tytön mielen syövereistä. Kokonaisuuden voikin nähdä eräänlaisena aikuistumistarinana. Vastakkaiseen sukupuoleen aiemmin mielenkiinnottomasti suhtautunut Sarah alkaa tuntea vetoa Jarethiin, ja joutuu lopulta tekemään valinnan fantasiatodellisuuteen jäämisen sekä tylsään reaalimaailmaan palaamisen välillä.

Labyrintti on isolla budjetilla tehty suurten nimien elokuva. Ohjauksesta vastaa The Muppet Showsta ja Tumma kristalli -elokuvasta muistettava nukkevirtuoosi Jim Henson, musiikkinumeroista sekä Jarethin roolista puolestaan rock-ikoni David Bowie. Käsikirjoittaja Terry Jonesilla on menneisyytensä Monty Python -ryhmässä ja elokuvan vastaavana tuottajana toimii George Lucas. Erikoistehostetiimiin kuuluu Indiana Jones & tuomion temppeli elokuvasta Oscar-palkittu Georg Gibbs. Rahaa Labyrintin valmistamiseen hupeni kaikkiaan 25 miljoonaa dollaria.

Filmi tarjoaa mahtipontisessa erikoistehostetulituksessaan visuaalista hämmästeltävää myös kaiken nähneelle aikuiskatselijalle. Monia trikkejä on vaikea huomata ja esimerkiksi mattalasitekniikkaa hyödynnetään elokuvassa esimerkillisesti. Erilaisia satuhahmoja riittää Labyrintissa kuin tavaratalon leluosastolla. Olentojen liikkuminen on luontevaa ja Hensonin studio käyttikin niiden valmisteluun parisen vuotta.

Vaikka Hensonin kolmannesta teatterielokuvasta paistavat Muppett-juuret ja lopputulos on Tummaa kristallia koomisempi, ei Labyrintti ole suoranainen lastenfilmi – Jonesin luoma surrealistinen fantasiatarina saattaa jopa pelottaa pienimpiä katsojia. Ulkoisesti korean filmin sisältöä on kritisoitu myös siitä, kuinka amerikkalaisten satuelokuvien loistoa mitataan lähinnä trikkien ja efektien määrässä. Tämä jää katsojan itsensä päätettäväksi – Hensonin teos puolestaan muistoksi sorminäppäryyttä vaatineiden labyrinttipelien ajalta, jolloin fantasiaelokuvan ei vielä tarvinnut olla kolmituntinen spektaakkeli.

– Eri lähteiden mukaan Joonatan Nikkinen 28.11.2013