TÄHDET KERTOVAT, KOMISARIO PALMU (1962)

Menestyksen myötä tuottaja Mauno Mäkelä pyysi Waltaria kirjoittamaan käsikirjoituksen kolmanteen Palmu-elokuvaan. Syntyi romaani ja filmi Tähdet kertovat, komisario Palmu. Näyttelijälakon myötä työnimellä Lepäisit jo rauhassa, komisario Palmu kehitelty elokuva ei koskaan valmistunut.

***

“Koko viime kesän yritin päästä käsiksi pitkän aikaa tekeillä olleeseen laajaan teokseen, mutta ei sytyttänyt ja siksi tunsin itseni hyvin masentuneeksi. Syksyllä näin vanhaan salapoliisiromaaniini pohjautuvan elokuvan Kaasua, komisario Palmu. Se oli niin hauskasti ohjattu ja näyttelijät niin etevät, että pakosta tulin hyvälle tuulelle ja nauroin monta kertaa, pitkistä ajoista. Palattuani maalle Fennada-Filmin johtaja, insinööri Mauno Mäkelä soitti minulle eräänä lokakuun päivänä ja kysyi, saisiko Fennada-Filmi käyttää samoja henkilöitä vielä uudessa elokuvassa laatimalla käsikirjoituksen oman mielensä mukaan. Tämä yllytti minut väittämään, että osaisin ehkä itsekin vielä kirjoittaa uuden salapoliisiromaanin. Hän ei tuntunut oikein uskovan, mutta ajattelin, että jo ihan liian kauan olen tuntenut itseni turhantärkeäksi. Siksi aloin kirjoittaa saman tien ja kirjoittaessani minulla oli hauskaa.” (Mika Waltari. Tähdet kertovat, komisario Palmu – Mika Waltarin “ennakko” Seuran lukijoille, Seura 12/1962.)

“Tähtitorninmäen pensaikosta löytää neiti Pelkosen terrieri Turva aamukävelyllään pahoin runnellun vanhan miehen ruumiin. Poliisi hälytetään asianmukaisesti ja tutkimukset alkavat. Ensin luullaan vainajaa puliukoksi, mutta sitten alkaa vyyhti kiertyä auki. Epäilykset osuvat vainajan sisarentyttären, Saaran, poikaystävään Villeen, joka pidätetään. Mutta asia ei ole niin yksinkertainen. Kaukoputki, kiristystä, suuria rahasummia, kummallisia kuolemantapauksia… aikamoinen sekasotku. – Lopuksi kuitenkin etsiväkolmikkomme paljastaa murhaajan hurjan ja vauhdikkaan takaa-ajon jälkeen.” (Uusi Suomi 12.8.1962)

“Yleisö on ilmeisesti pitänyt Palmu-elokuvista, koska se on käynyt niitä katsomassa, sanoo Matti Kassila selitykseksi siihen, että hän on jatkanut saman aihepiirin parissa. – Kun komisario Palmun isä Mika Waltari kerran suostui kirjoittamaan kolmannen, miksen minä olisi sitä ohjannut? Tosin minua on syytetty taiteellisen kunnianhimon puutteesta ja otettu todisteiksi nämä Palmut. En suhtaudu asiaan siten. Kunnolla tehdyt dekkarikomediat voivat nostaa elokuvaamme siinä kuin muutkin aiheet.

Mika Waltari on sanonut pitäneensä Palmu-elokuvista. Hän on antanut minun tehdä käsikirjoituksen siten kuin olen halunnut (ja osannut). Voinko enempää toivoa? Paikoitellen elokuvani eroaa paljonkin kirjasta. Waltarihan laati ensin luonnoksen käsikirjoitusta varten ja julkaisi sitten samasta aiheesta salapoliisiromaanin. Elokuvassa esimerkiksi repliikit ovat filmillistettyjä, samoin monet tapahtumien tai henkilöiden yksityiskohdat. Waltarin kanssa ajattelimme, että saattaa olla virkistävääkin, kun kumpikin kertoo asian hieman eri tavoin.

Palmun hahmon suhteen kaikki keksijän kunnia lankeaa Waltarille. Palmu on vankkaa maalaistekoa, luja ja oikeudenmukainen, mutta vaatimaton sekä huumorintajuinen. Tämä kaksijakoisuus tekee Palmusta elävän ja suositun. Joel Rinne osaa mielestäni esittää hänet aivan oikein: luja ja vanhanaikainen kuin suomalainen peruskallio, mutta aika veitikka ja kansanomaisen ovela samalla.

Tarina on sellaisenaankin jännittävä, mutta tehokeinojakin käytetään niissä on kumminkin koominen väritys. Sillä leikkejä nämä Palmut ovat jännittävyydestään huolimatta.

Poliisit eivät oikein suhtaudu Palmuun. He – muuten mukavia miehiä – eivät mm. tahdo avustaa meitä. Olen koettanut selvittää heille, ettei olekaan tarkoituksena tehdä dokumenttielokuvaa esimerkiksi Helsingin rikospoliisista, jossa on varmasti erinomaisia poliisimiehiä. Tarkoituksena on vain hieman leikkiä eikä suinkaan poliisin kustannuksella, sillä Palmu on älykäs, joskin myös persoonallinen poliisi. Lienevätkö lapsenkengissä vielä molemmat, suomalainen elokuva ja suomalaisen poliisin huumorintaju. Poliisin arvovalta on meillä siksi vakiintunut, että se kestää näin viatonta leikkiä. Mutta kyllä ne siitä vähitellen kehittyvät. Uskon niin.”

– Matti Kassila kertoo uudesta Palmu-filmistään. – Satakunnan Kansa 19.8.1962.