Yksi sarjan vahvimmista kohtalodraamoista seuraa ylpeää Hetaa, jonka kunnianhimo ja luokkatietoisuus ajavat tavoittelemaan mahdotonta unelmaa tehdä Muumäestä Niskavuortakin menestyvämpi tila. Samalla tarina kuvaa Suomen murrosta sääty-yhteiskunnasta kohti uutta aikaa. Vuoden 1898 ja 1920-luvun alun välille sijoittuvien tapahtumien taustalla näkyvät myös sisällissodan myrskyisät vaikutukset, lempeyteen ja kovuuteen jakautunut Suomi.

***

Edvin Laineen ensimmäiset Niskavuori-elokuvat Niskavuoren Heta (1952) ja Niskavuoren Aarne (1954) ovat ainoita, joiden käsikirjoitustyöhön Wuolijoki itse osallistui. Hetan tarina sijoittuu tavallaan muiden Niskavuori-draamojen reuna-alueelle: hän on Niskavuoren langennut tytär, joka menetettyään haluamansa miehen ja tulevan lapsensa isän nai talon Akusti-rengin. Hetan ainoaksi intohimoksi jää Muumäen torpan nostaminen Niskavuoren veroiseksi taloksi, ylpeä haave, jonka toteuttaminen raivaa Hetan mielestä kaiken muun. Elokuvan painopiste on tässä sosiaalisessa kilvoituksessa, eeppisessä kaaressa, joka ulottuu 1800-luvun lopulta jonnekin 1920-luvulle. Tuntemattoman sotilaan ja Pohjantähden eepikko-Laine, jyhkeiden kuvien ja muistettavien henkilöhahmojen rakentaja, on jo kypsymässä.

Wuolijoen Niskavuori-näytelmissä ja erityisesti niiden naishahmoissa on suurten kohtalondraamojen ja monipolvisten sukukronikoiden hohtoa. Hämäläisessä talonpoikaismiljöössä Niskavuori on aatelia ja odottaa muidenkin pitävän sen mielessään. Se muodostaa kiinteän suku- ja perheyhteisön, joka odottaa jäsentensä muistavan perinteen ja aseman velvoitukset ja jossa yksi harha-askel saattaa määrätä elämän suunnan. Tämä miljöö saattaa tuottaa ihmisiä kuten Heta, jotka tuntevat ja elävät kokonaisesti, rakastavat ja vihaavat kokonaan ja kerran – oman inhimillisyytensä ja onnensa kustannuksella.

Niskavuoren Hetassa tapahtuu näytelmäsarjan ratkaiseva käänne suhtautumisessa suurmaanomistukseen. Heta on ylpeän luokkatietoinen talonpoikaisylhäisön jäsen, joka kokee sosiaalisen alennuksen joutuessaan naimisiin Akustin kanssa. Mutta Akusti tekee uurastuksellaan ja taitavilla metsäkaupoillaan Muumäen torpasta pitäjän mahtitilan. Tämä sosiaalinen nousu näyttäytyy hyvin myönteisessä valossa Akustin henkilökohtaisten ominaisuuksien (vaatimattomuuden, ahkeruuden, lempeyden ja hyväntahtoisuuden) ansiosta. Akusti säilyttää rehtiytensä ja kansanomaisuutensa, eikä näytä herralta edes kunnallisneuvoksen tittelin saatuaan. Vastakohtana Hetalle hän edustaa yhteiskuntaa sovittavaa, yhdistävää ja rauhoittavaa voimaa – kansalaissodan aikana hän on suurtilallinen, mutta hyvissä väleissä punaisten kanssa.

Niskavuoren Hetassa vanha säätyjärjestelmä tekee tilaa liikkuvammalle kapitalismille ja torpparit alkavat muuttua itsenäisiksi talonpojiksi. Akustin menestys sisältää kyllä kitkerän sivumaun: hänen todellinen rakastettunsa on Hetan kaltoin kohtelema Siipirikko. Mutta menetys ei ole niin ratkaiseva kuin Loviisassa: Akustilla on Siipirikko lähellään ja henkisesti he kuuluvat yhteen. Wuolijoki ei enää aseta suuromistuksen järjestelmää emotionaalisesti kyseenalaiseksi, vaan rajaa kysymyksen henkilöiden yhteiskunnalliseen taustaan ja sen säätelemään persoonaan: käyttäytyykö ja ajatteleeko ihminen niin kuin omistavan luokan jäsen vai niin kuin kansanmies.

– Sakari Toiviainen & Markku Varjola