MATKA INTIAAN (1984)

A Passage to India/Resan till Indien
Ohjaaja
David Lean
Henkilöt
Peggy Ashcroft, James Fox, Judy Davis
Maa
Iso-Britannia
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Kesto
161 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Lisätieto
pohjautuu E. M. Forsterin romaaniin
Ikäraja

Pitkällisten rahoitusvaikeuksien ja neljäntoista vuoden tauon jälkeen Lean palasi ohjaajan ruoriin 74-vuotiaana. E. M. Forsterin romaanisovitus vie katsojan 1920-luvun rotuennakkoluulojen ja tukahdutetun seksuaalisuuden Intiaan. Elokuva on kaukana väsyneen taiteilijan joutsenlaulusta ja kuvaa kauniisti ystävyyttä ja rakkautta traagisin tuloksin.

***

Ohjaajauransa viimeisessä pitkässä vaiheessa David Lean (1908–1991) oli eräänlainen ”kulttuurispektaakkelin” erikoismies: linja joka ulottui Kwai-joen sillasta (1957) Arabian Lawrencen (1962) ja Tohtori Zhivagon (1966) kautta Ryanin tyttäreen (1970) oli yhdistelmä suurta seikkailua ja intiimiä eetosta, romantiikkaa ja historiallista draamaa, ”yleisöelokuvaa” ja ”taide-elokuvaa”. Ryanin tyttären epäonnistumisen jälkeen Lean ei tehnyt elokuvaa yli kymmeneen vuoteen, kunnes sai viimeisenä työnään tilaisuuden sovittaa elokuvaksi E. M. Forsterin kuuluisan romaanin. Se on englantilaisen kirjallisuuden klassikko, jota on luonnehdittu parhaaksi romaaniksi mitä kukaan ulkomaalainen on Intiasta kirjoittanut. Teos jäi Forsterin viimeiseksi: hän katsoi, ettei päässyt romaanimuodossa enää eteenpäin tai yltänyt sen kautta asioiden ytimeen.

Vaikeassa sovitustyössään Lean on kulkenut keskitietä ja päätynyt moniin kompromisseihin. Väistämättömien tiivistysten ja yksinkertaistusten ohella Lean on kuitenkin osannut pitää silmällä tarinan kuljetuksen imua, keskeisen dramaattisen ristiriidan kaikupohjaa, perinteisen elokuvakerronnan arvostettavia hyveitä. Spektaakkeli ja intiimi kosketus, maisemamaalailu ja puhuvat yksityiskohdat, eksotiikka ja realismi, inhimillinen ja yhteiskunnallinen taso kohtaavat toisensa tasapainoisesti Leanin hahmotuksessa. Jos Matka Intiaan on alkuteoksen väärennös, se on varsin taidokas väärennös.

Tarinan ydintä on ”todellisen Intian” etsintä: miten muutamat englantilaiset sitä yrittävät ja joutuvat vastatusten arvoituksen ja ennen kaikkea oman itsensä kanssa. Kahden englantilaisnaisen kohtaaminen toisen kulttuurin kanssa kehkeytyy dramaattiseksi yhteenotoksi, huipentuu oikeudenkäynniksi ja mielenosoituksiksi. Taustalla vaikuttaa siirtomaahallinnon arki, ylimielisen ja itseriittoisen brittiyhteisön tapa käyttää valtaa ja sulkeutua ennakkoluuloihinsa.

Retki luolille on avainjakso, joka tiivistää englantilaisten kokemuksen sekä vertauskuvallisella että kouriintuntuvalla tavalla: salaperäinen kaiku ja pimeys nostavat naisissa esiin pelon ja tyhjyyden tunteen, joka viime kädessä on heidän oman olemassaolonsa pelkoa ja tyhjyyttä. Ulospäin elämys purkautuu länsimaisen koskemattomuuden ja yksilöllisyyden loukkauksena, syytöksenä joka voidaan käsitellä hallinnollista tietä, hallitsijoiden ehdoilla. Mitä itse asiassa tapahtuu luolassa, jää niin kirjassa kuin elokuvassakin arvoitukseksi. Lean uskaltautuu hieman pitemmälle tulkintaan kuin Forster kehittelemällä pitkin matkaa viitteitä nuoremman naisen seksuaalisesta torjunnasta, patoutumista jotka purkautuvat luolan houreena.

– Sakari Toiviainen (1985, 1991)