20 vuotta elokuvateollisuudessa työskennelleen Altmanin läpimurto tapahtui Korean sotaan sijoittuvalla farssilla, joka nousi yllätyshitiksi lippuluukuilla ja voitti Cannesin Kultaisen palmun. Armeijan kenttäsairaalan henkilökunta pyrkii pysymään järjissään raisun huumorin ja kyseenalaisten tempausten avulla. Ilmiselvänä alatekstinä on kaikkien huulilla 70-luvun taitteessa ollut Vietnamin sota.

***

MASH on lyhennys käsitteestä Mobile Army Surgical Hospital, suomeksi ehkä Liikkuva kirurginen kenttäsairaala. Vietnamin sodan riehuessa filmattu elokuva sijoittuu Korean sotaan.

M.A.S.H on Ring Lardner, Jr:n suppean skenaristinuran hauskin ja suosituin saavutus, julman satiirinen, äänekäs, seksistinen ja omahyväinen armeijafarssi, ohjaaja Robert Altmanin varhaisen letkeyden ja nonchalantisti tuhlailevan koomisen etäännytyksen työnäyte. Sen taitava kirurgikolmikko, liikanimiltään klassisen amerikkalaisen kirjallisuuden (James Fenimore Cooper, Mark Twain) velallisia, edustaa pelastavaa lääketiedettä, eloonjäämisen periaatetta armeijan vastavoimaksi, etuoikeutettuja anarkistisen yksilöllisiä älypäitä jäykistyneisyyttään höyrähtäneiden “varsinaisten armeijaklovnien” kiusaksi, sivuun perusluontonsa säilyttäviä ammattisotilaiden mieliharmiksi ja elämää (eli seksiä) kuoleman ja tukahduttavan uskonnon vastustamiseksi. “Sankariemme” aseena on tekopyhyyden ja byrokraattisen tärkeilyn paljastaminen – raaoillakin keinolla, kuten syylliseksi lavastamalla (‘frame-up’), mikäli tarve vaatii.

Sotaelokuvien eskapistisen vetovoiman yhden vahvan osatekijän M.A.S.H. ainakin havainnollistaa kirkkaasti. Se kuvaa kolhoosimaista yhteisöä, jota siviilielämän hillikkeet eivät kahlitse ja jonka omat rajoitukset ovat loistavasti korvattavissa haastavilla hoiturien iskemisellä, kuivilla martineilla, ammattitoveruudella, golfilla, uhkapeleillä, iankaikkisilla murrosikäisten kujeilla, ilmaismatkoilla Japaniin…

Vaikka kenttäsairaalan sanotaan sijaitsevan kolmen mailin päässä etulinjoilta, sota ilmenee pelkästään haavoittuneiden ehtymättömänä virtana. Vihollinen vilahtaa kerran: yksi haavoittuneista on sotavanki, jonka hengen pelastajaksi pääsee nukkuva verenluovuttaja, sairaalan komentaja.

M.A.S.H tapahtuu amerikkalaisten sotafilmien luomassa kuvitteellisessa vehreässä maastossa, parodian rintamalla. Yksi hassuimmista henkilöistä on sairaala-alueen näkymätön kuuluttaja, jolle sanan ‘political’ ääntäminen käy ylivoimaiseksi ja joka muutenkin tunaroi kaiken aikaa. Hänen mielihommiaan on illan ohjelmaksi valituista sotaelokuvista tiedottaminen: When William Comes Marching Home (Sankari karkuteillä), Halls of Montezuma (Okinawa), The Glory Brigade ja lopulta itse M.A.S.H saavat häneltä kiihkeän, ylitsevuotavan hurraa-amerikkalaisen vuodatuksen. M.A.S.H kertoo hänen mainostamanaan urheista kirurgivekkuleista jotka suorittavat leikkauksiaan pommien räiskyessä ympärillä ja sieppaavat lemmenhetkiä tilaisuuden tullen. (Kuuluttaja olisi omiaan meikäläisen Leffa-lehden “kriitikoksi”.) Itse asiassa ainoat laukaukset kajahtavat jalkapallo-ottelussa, jossa epäreiluus kukoistaa ja miestä kannetaan pötkössä katsomoon.

“Richard Hookerin” (ammattikirurgin salanimi) teos MASH on selvästi velkaa Marxin veljeksille ja Joseph Hellerin Catch-22:lle (Me sotasankarit), mutta kokonaisuutena verraten tyylitön episodiromaani, jonka huimimmat farssikeksinnöt elokuvassa hylättiin eroottisen aineiston lisäyksen hyväksi.

Matti Salo (1970, 1987).