SUURI SININEN (1988)

Le grand Bleu/Det stora blå
Ohjaaja
Luc Besson
Henkilöt
Jean-Marc Barr, Rosanna Arquette, Jean Reno
Maa
Ranska/USA
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja
S
Kesto
120 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm

Fiktionalisoitu kuvaus kahden kuuluisan vapaasukeltajan ystävyydestä on hyppy cinéma du look -tyylin syvään päähän. Tuhoon tuomitussa rakkaustarinassa juoni jää rannalle, kun kuvauspaikat vaihtuvat Rivieralta Sisiliaan ja Neitsytsaarilta Alpeille. Tärkeimmät teemat, ihmisyys ja sen rajoitukset jonkin suuremman äärellä, nousevat pintaan upeissa merenalais- ja ilmakuvissa, joita säestää Eric Serran musiikki.

***

Nuoren polven ranskalaisohjaaja Luc Besson (s. 1959) on nauttinut jonkinlaista kulttimainetta toisesta pitkästä elokuvastaan Subway (1985) lähtien (hänen 23-vuotiaana tekemänsä esikoinen Le dernier combat oli persoonallinen tieteiselokuva). Bessonin kolmas elokuva Suuri sininen on sekin erikoisuus: ensinnäkin se oli ranskalaisissa mittasuhteissa poikkeuksellisen suuri tuotanto, jota varten tarvittiin amerikkalaista rahaa ja sen myötä elokuvan alkuperäiskieleksi valittiin markkinointisyistä englanti. Elokuva valmistui suuren kohun saattelemana ja sai kunnian edustaa Ranskaa Cannesin festivaaleilla. Yleisömenestyksen vastapainona kriitikot nureksivat elokuvaa, osin vastareaktiona mainonnalle, joka julisti Suuren sinisen mestariteokseksi, ennen kuin kukaan oli oikeastaan nähnyt sitä.

Suuren sinisen aihe on sukeltaminen, Bessonin toinen intohimo elokuvan ohella. Tarinan päähenkilö on mestarisukeltaja, joka on vedessä kuin kotonaan ja tulee toimeen paremmin delfiinien kuin ihmisten kanssa. Hän on tietyssä mielessä epäinhimillinen tai ”elämää suurempi” hahmo, eikä kuulu tähän maailmaan, kuten elokuva tuon tuostakin korostaa. ”Suuri sininen” tarkoittaa veden valtakuntaa, jonka kutsun hän tuntee pakottavampana kuin ihmissuhteiden ja perhe-elämän ”normaalin” maailman. Syvyyssukellukseen näyttää liittyvän myös kuolemankaipuu ja uskonnollishenkinen pelastus: vapaat delfiinit, joiden luokse mies mielii, elävät kuin paratiisissa, sinisessä ikuisuudessa leikkien, syöden ja rakastellen. Vesi on eskapistinen täyteyden valtakunta, jonka syleilyssä päähenkilö voi kokea oman kolmannen asteen yhteytensä.

Besson näyttää rakentaneen päähenkilönsä lähinnä kolmesta lähteestä. Jacques Mayol, joka lainasi nimensä roolihahmolla, oli alan veteraani, jonka sukellusennätykset ilman happilaitetta ovat yhä rikkomatta ja jonka kilpailu sisilialaisen ”vesigladiaattorin” Enzo Maiorcan kanssa muodostaa elokuvan perusjännitteen. Toisen juonteen kehitti amerikkalainen käsikirjoittaja Robert Garland (The Electric Horseman, No Way Out), joka vastasi dialogin autenttisuudesta ja toi mukanaan yksinäisen sankaruuden teeman. Kolmannen ulottuvuuden antoi Besson itse, joka jo varhain löysi delfiinit ja Kreikan saariston ja toimi viiden vuoden ajan sukelluksen opettajana.

Niinpä Suuri sininen on omalaatuinen sekoitus sankarillista urheiluelokuvaa, fantasiaa ja ihmissuhdedraamaa. Heikoimmin Besson onnistuu ihmisten ja rakkaussuhteen kuvaajana, eniten häntä kiinnostaa mainosestetiikka myötäilevä vedenalainen kuvaus ja tämän elementin kirvoittamat fantasiat. Vaikka tarina saattaa puuduttaa, meren viehätys toimii, ajan taju häviää ja elokuvan vetinen syleily alkaa vetää puoleensa.

– Philip Strickin (MFB, March 1989) ja muiden lähteiden mukaan ST